Kun jouluruokaa oli nautittu rauhassa ja huolella, päättivät aikuiset, että kahvit ja teet voisivat juoda myöhemminkin. Vihdoin oli yläsaliin siirtymisen vuoro.

 

Lapset, pennut ja vasat hihkaisivat hämmästyksestä ja ilosta, sillä lahjavuoren lisäksi heitä vastassa olivat kaksi tonttua! 

"Menkää vain lähemmäs kuusta," tonttutyttö kannustaa.

"Kuka tahtoo jakaa paketit," tonttupoika kysyy. Lapset vain muikistelevat ja ujostelevat, joten päätetään, että tonttu jakaa paketit.

Paketit aukeavat vauhdikkaasti ja tilan täyttää ilon kiljahdukset. Mio Kisuli sai komean veneen ja junan, pikkuiset Liinu, Liia ja Miro saivat puput pyörillä. He alkavat heti leikkiä. Olivia-tyttö on ratketa ilosta ja hämmennyksestä. Hän sai huikean hienon nuken, niin hienon, ettei hän henno ottaa sitä paketista. Vaunut ovat ihanat ja siellä matkustaakin jo herttainen nalle.

Myös Roosa Ruusula sai samanlaiset vaunut nallella. Hän pohtii mielessään, että vaunut tulevat rakkaan Lontoon tuliaisnuken vaunuiksi ja vuoteeksi. Leona Kisuli sai upean nukkekodin ja nallen. Nallen kanssa Leona tutkii lumoutuneena nukkekotiaan. Kenelle viereinen nukkekoti on?

Helge ja Hanelius Hirvi ovat saaneet jalkapallot ja peli alkaa heti. Potkuvuorossa on Miro. Missä on Helge?

Helgen haave toteutui. Hän sai rummun, jota kiertää esittelemässä muille.

Viimein paljastuu kenelle nukkekoti kuuluu. Se on Olivialle! Sylvia taistelee kyyneleitä vastaan. Hänen tytärtään on huomioitu niin kauniisti kyläläisten toimesta. Moisiin lahjoihin hänellä ei olisi ollut varaa. Sylvian oli annettu ymmärtää, että on vain pientä jouluista ohjelmaa, lahjat voisi antaa kotona, jottei tulisi epäarvoista tilannetta. Salaa muut olivat sopineet, että lahjat hankittaisiin yhdessä ja Olivia huomioitaisiin erityisesti. Myös vanhimmat lapset tiesivät tämän ja olivat innolla mukana tuomassa hyvää mieltä kiltille, isättömälle tytölle. Olivia rutistaa nallea itseään vasten ja hämmentyy mahtavasta lahjasta. Onko se todellakin hänelle? Roosa ja Leona iloitsevat Olivian puolesta ja Sylvia kutsuu heidät joku päivä leikkimään talolla Olivian kanssa.

Oliviaa ihan itkettää upea lahja ja hän halaa nalleaan entistä tiukemmin. Roosa paljastaa ylpeänä olleensa mukana valitsemassa lahjoja Olivialle. Roosa miettiikin itsekseen miten suuri on antamisen ilo. Se on, kuin saisi itselleen lahjoja. Hän itse ehdotti äidilleen, ettei hän tarvitse muuta, kuin vaunut nukelleen. Olivialla on paljon vähemmän mitään ja ennen kaikkea Olivialla ei ole isää. Roosa koki nöyrää kiitollisuutta, miten hänellä oli kaikki hyvin. Samaa hän toivoisi kaikille muillekin.

Tontut leikittivät iloisia lapsukaisia ja vanhemmat nauttivat lasten riemusta. 

Takaseinällä oli vielä eräs esine, joka oli vailla omistajaa. Sylvian silmät olivat sitä pälyilleet ja hän koetti päätellä kenelle se voisi olla. Hän oli oikeastaan ainoa vaihtoehto lahjan saajaksi. Sydän tykytti kiivaasti, kun Sylvia odotti, koska lahjan saaja paljastuu.