Tällaisena myrskyiltana, hyisen tuulen puhaltaessa pienistäkin raoista, on aihetta paeta todellisuutta miniatyyrimaailmoihin.  

On ollut kova ikävä Liljojen laakson asukkaita ja tahtoisin niin tietää mitä kaikkea kylässä on tapahtunut. Monta kohtaloa on hämärän peitossa. Miten käy Gertin ja Hertan? Miten kylä ottaa vastaan Hämyn ja Lukin? Miten keijukaiset suhtautuvat Lukin ja Hämyn järkyttävään menneisyyteen? Entä Amandan ja Sakarin suhde?

Ennen kuin tutkitaan edellä mainittuja aiheita, on syytä kertoa, mitä Liljojen laaksossa tapahtuu parhaillaan.

 

Amanda Aurinkoisen mökistä leijuu kerrassaan huumaava tuoksu. Tomusokeri pöllyää, kun kolme hurmaavaa keijukaista puuhastelee yhdessä. 

"Minäpä sekoitan välillä kuorrutusta," sanoo Amanda Sinille, joka kuorruttaa ja koristelee herkullisen suloisia sydänkeksejä.

"Näistä tulee vastustamattomia herkkuja," myhäilee Sini tyytyväisenä.

Koristeina on perikeijumaiseen tapaan herkkiä sudenkorentoja ja nonparelleja.

Koko leipomissetti on lumoa täynnä (onhan se iki-ihanan Jatta-taikurin käsialaa! Kiitos Jatta mahtavasta yllätyksestä <3 )!

"Ensimmäinen satsi keksejä on nyt pakattu," huikkaa Orvokki. "Ruusulan lapsille pakkasin myös marmeladeja." (Nämäkin ihanuudet Jatalta)

"En malttaisi odottaa, että pääsemme jakamaan näitä kyläläisille!" Orvokki hymyilee itsekseen ajatellessaan tuloksia. Nämä herkut eivät ole mitään tavallisia herkkuja. Kun leipojina on kolme keijua, voi odottaa mitä vain! Itse asiassa idea on Amandan. Keijulassa ja Taikametsässä ei tunneta joulun juhlimista. Talvipäivänseisauksena keijut, haltijat, peikot ja muu taikakansa juhlivat valon voittoa pimeydestä, mutta juhla on iloa ja huolettomuutta tulvillaan. Sen tähden Amanda on kauhulla seurannut joidenkin kyläläisten joulustressiä. Siitä on riemu, harras tunnelma ja sydämellisyys kaukana. Keiju tahtoo jakaa hyvää mieltä, lähimmäisenrakkautta ja sydämen lämpöä kyläläisille, jotta rauha olisi maassa. Sini ja Orvokki innostuivat heti auttamaan leipomuksissa. Herkut tulvivat hyväntahtoisia taikoja. Mitähän niistä seuraa?

Onko Karlos Krokotiili saanut taikaa yllensä, kun noin lähelle Nino-pupua hiipii? Ei kai silmissä paista mikään muu, kuin ystävällisyys, eihän? Karlos ei taida tietää millainen potku jäniksen vahvasta takareidestä irtoaa...

"Orvokki-kulta. Oletko nähnyt missä Nino ja Karlos ovat? En luota lemmikkiisi. Se on kuitenkin krokotiili!"

"Ei hätää," vakuuttelee Orvokki, jonka selän takana, jaloissa Nino ja Karlos ovat. "Juuri näin Ninon loikkivan pöydän alle ja Karlos on pysynyt sohvan alla. Ei hätää!" 

Sama blogi, eri aika, toivottavasti pian ja selviää miten käy taikoja aavistelemattomien kyläläisten keijujen juonitteluissa ja onko Karloksen lähestyminen ystävällisyyttä vai nälkää. Kuulemisiin täältä kynttilöiden loisteesta!