Menin ja venäytin selkäni eilen töissä. Ei kiva, ei, mutta onni sinänsä onnettomuudessa. Kun on hyvä asento löytynyt, olen saanut levättyä ja kyllä se uni onkin maistunut! Silloin kun en ole nukkunut, olen näperrellyt ja hiihtänyt kameran kanssa. Voi mikä päivä! Kaiken kiireen keskellä en aina ole edes huomannut lempivuoden aikani etenemistä. Nyt kun on ollut pysähdyttävä ja hiljennettävä tahtia, näkee kaikki pienet viherrykset kuivuneiden lehtien ja heinien seasta kurkottamassa kohti ihanaa aurinkoa. Siitepölyallergia on kutitellut niin nenää, kuin silmiä.

Otin käsittelyyn Kisuleiden kodin katsellen Lumottuja sisaria. Voi miten kaunis talo siinä elokuvassa onkaan, niin ulkoa, kuin sisältä. Puutarha hurmaava! Kai elokuva sai minutkin lumoukseen, kun köynnös lähti valtaamaan Kisuleiden taloa. Kisuleiden alakertaan olen väkertänyt lautalattiaa. Uusia ideoitakin syntyi seinien osalta.

Vinttikerroksen kylpyhuone sai verhon.

Jo aamulla kyhäsin Casaan ruukkuköynnösistutuksen.

 Ole sitten selkä kipeä! Mutta älä kauan. Haaveilemme riukuaidasta ja ruuduköynnöksestä ja tahdon istuttaa lisää villiviiniä talomme seinustoja valtaamaan. Ei köynnös ole niin paha rakennuksille, mitä väitetään. Rehevä köynnös suojaa pintaa vaihtuvien säiden kulutukselta, pitää talvella lämmön sisällä ja kesällä päin vastoin. Rakastan villiviinin syysväritystä. Huikea ilotulitus enne talven lepokautta! Niin, oikealla pihallakin projekteja riittäisi.

P.S. Ehdoton lempisarjamme "Viidakkoperhe" on näemma palannut uusin jaksoin. Jahuu!!!