Olen ollut uskomattoman sitkeässä flunssassa. Energioitani on syönyt myös rakkaasta, karvaisesta ystävästäni luopuminen. Surutyössä on ollut paljon apua ja iloa nukkekodeista. Niiden maailmaan saa paettua omaa suruaan ja aina on jotakin pientä mitä jaksaa kipeänäkin väsätä. Tosin eilen olin niin huonossa kunnossa flunssan vuoksi, että koko päivä meni nukkekotien osalta aikalailla harakoille. Sain tosin pienen paketin Irlannista, joka ilahdutti minua kovin. Sen verran tein, että asettelin esineitä paikoilleen ja kuvailin niitä. Paketissa oli kaikkea pientä kivaa niin Kisulaan, Ruusulaan, kuin Casaankin. Kisuleiden pennut saivat mm. leluja ja kirjoja.


Mutta se vaaleanpunainen unelma, Kisula, haettiin lauantaina. Kisulit ovat onnesta soikeita ja äiti Kisuli on innolla syöksynyt suunnittelemaan sisustuksia. Keskikerros jää avonaiseksi ja pennut saavat sen haltuunsa.


Maanantaina saapuivat mummolasta hoidossa olleet pienimmät pennut, lemmikkikultakala ja pikku villakoira Gaya uuteen kotiinsa ja nyt on lauma kasassa! Pentujen huoneen tyttöjen puoli on kalustettu. Kollien puolelle kalusteet ovat vielä vaiheessa. Pentujen huone tapetoitiin ensimmäisenä. Tyttöjen puoli on vaaleanpunainen ja kollien puolella on sama tapetti, mutta vaaleansinisenä. Kun perhe oli asettautunut edes jotenkin ihanaan kotiinsa, tapetoitiin vanhempien makuuhuone ullakolla. Siellä ei ole vielä muuta, kuin sänky, joka mahdollisesti vielä vaihtuu tässä kevään mittaan. Kisuleilla on silti riemu ylimmillään!


Ruusulan perhe nautiskelee rauhan palautumisesta omaan kotiinsa. Isäntä on voinut jättää eteisen pöydälle hattunsa, hansikkaansa ja kävelykeppinsä. Poika sai uusia leluja ja rouva nauttii sanomalehden luvusta. Kisulit ovat viehättäviä, mutta hiukan vaativia vieraita, kissoille ominaiseen tapaan.