Herra Hirvi sai viestin Italiaan, että kummitädin jäämistö oli matkalla Liljojen Laaksoon. Sitä lähtivät tuomaan serkkupoika Kaapo morsmaikkunsa Hillevin kanssa. Nuori pari kaipasi pääkaupungin ihmeitä katsastamaan ja pyyhkiä kotoseutunsa pölyt itsestään. Hirvelle tuli kiire. Vasat saivat jäädä Hanin ja Kultsin ystävälliseen huomaan Italiaan. Ensimmäiseksi Hirvi kuitenkin selvitti tärkeän asian. Hän teki alustavat kaupat jo Italiasta käsin Villa Saraheinästä! Luigi jäi nuolemaan näppejään ja kinastelemaan Söpön kanssa. Luigin lupaukset kun olivat osoittautuneet täysin katteettomiksi, joka suhteessa. Herra olisi rahoittanut villan oston rikollisin keinoin. No, sinne jäivät kinastelemaan, kun Hirvi lensi kohti kotomaataan.

Amanda Aurinkoinen oli avuliaasti Hirveä vastassa ja majoitti ystävänsä pienessä mökissään.

Amanda oli saanut lisää sieviä kalusteita ja näppärän keijun taikapuutarha oli alkanut jo rönsytä seinustalla! Keiju kuunteli empaattisena Hirven Alma-tädin poismenosta ja mahdollisuudesta Villa Saraheinään. Amanda oli mielissään, että asiat olivat kääntyneet näin loistavasti Hirven puolelle, ilman keijupölyä! Illan he keskustelivat kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hirvi myöntyi viimein sinutteluun. Herran etunimeksi paljastui Sakari.

Yön Sakari vietti keijun mukavalla sohvalla, Amandan levätessä yläkerrassa. Aamulla molempia jännitti. Millainen kasa tavaraa Almalta olikaan tulossa? Millaisia nuoria Kaapo ja Hillevi ovat? Kaapo oli ollut aika nuori vesseli, kun Sakari oli muuttanut pois Hirvikoskelta.

Viimein! Kontti tavaroineen oli valtava! Kaapon ja Sakarin jälleen näkeminen oli riemukas! Hillevi vaikutti ihan reippaalta neidolta ja Amanda nappasi hänet heti suojiinsa. Niin Kaapo kuin Hillevikin tunsivat olonsa tervetulleiksi.

Heillä oli Sakarille Ebba-tädin tekemää hilloa ja kunnon ruisleipää sekä liikuttava kirje tädiltä ja Einari-sedältä. Kirje tulvi tuttua murretta, aitoa välittämistä, huolta ja suurta sydäntä. Sakari tunsi haikeuden piston sydämessään ja vaivihkaa pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan. Hänen täytyisi ottaa pojat ja mennä sukuloimaan. Siinä seuraava unelma, jahka tilanne Söpön kanssa on selvinnyt.

Tavaraa näytti olevan niin runsaasti, että Sakari päätti viedä kontin purettavaksi suoraan Villa Saraheinään. Hänen omaan kotiinsa. Kaapo, Hillevi ja Amanda tulivat tietenkin avuksi. Kontista paljastui hurmaavia tavaroita ja muistoja sisältäviä esineitä.

Tytöt kaivelivat perintöastiat esiin.

Paketeista paljastui myös Sakarille rakkaat ja tutut sukset ja kitara.

Mitä oli Alma viimeiseksi itselleen hankkinut? Komean sängyn ja ison pakan kaunista ruutukangasta! Kontissa oli myös hyvin säilyneet tapetit, joita Sakari meinaakin käyttää kodissaan. Sali saisi ollakin Alman muistoa kunnioittava.

Monet esineistä olivat hyvin naisellisia, tietysti, mikä nauratti Sakaria ja Kaapoa. Amandan silmät säihkyivät monista jutuista, mutta ei hän tietenkään kehdannut mitään itselleen pyytää, toisen perintö! Sakarilta ei jäänyt Amandan ilmeet huomaamatta ja hän ajattelikin käydä tavarat läpi ja antaa jotakin Amandan mökkiin kiitokseksi keijun ystävällisestä avusta.

Villa Saraheinän vielä avarat huoneet kaikuvat naurusta ja laulusta kitaran säestyksellä. Miehet siellä muistelevat lapsuusvuosiaan ja sukulaisiaan. Tunnelma on lämmin ja iloinen.

Minä katselen ilolla henkiin heräävää, kaunista nukkekotia, jossa hurmaava väki viettää mukavaa iltaa. Tänään Sakari Hirvi viettääkin ensimmäisen yönsä Villa Saraheinässä, upeassa sängyssä nukkuen, sekin on nyt ikioma.

Jälleen saan kiittää ja riemuita ystvävyydestäni ihanaan Pohjanmaan neitoon, joka on vienyt Herra Hirven tarinaa aimo harppauksilla eteen päin aivan pyyteettömästi ja iloisesti yllättäen sekä tuonut uusia hahmojakin tarinaan! Elämän suola on mielikuvitus rikas ystävä!

Jotta tarinointini ei jäisi vain koneen varaan, sain häneltä itselleni upeaakin upeamman, suorastaan henkeni salpaavan päiväkirjan ja pussillisen jaminami suklaarusinoita! Oma elämäkin alkaa kummasti tuntua sadulta, kun sen vaiheista kirjoittaa noin satumaisen kauniiseen kirjaan! Nyt täytyy äkkiä raapustaa vanha päiväkirja pois alta. Täytyykin kirjoittaa useammin ja isommalla käsialalla, niin pian pääsen vaihtamaan uuteen ihanuuteen! Rakas ystäväni, koko sydämestäni: KIITOS!!!