lauantai, 10. maaliskuu 2012

Muuttolaatikot purettu...

... Kuvainnollisesti. Tervetuloa seuraamaan Liljojen Laakso-kylän tarinoita uuteen osoitteeseen.

keskiviikko, 11. tammikuu 2012

Väliaikatiedotus

Liljojen Laakson tarinat jatkuvat, jahka vuodatus suostuu ottamaan kuviani vastaan. Yritän illalla uudestaan.

Onnekkaiden sattumien päivää toivotellen,

Juustolan Alina

lauantai, 7. tammikuu 2012

Aada ja Katariina liikuttuvat

Kun lapset leikkivät sopuisasti omiaan, Aada Ruusula ja Katariina Kisuli pyytävät jännittyneen Sylvian yläsalin seinustalla komeilevien vaunujen luo. Roosa ja Olivia kapsahtavat myös ihastelemaan vaunuja.

"Koko kylän puolesta toivotamme sinulle mitä parhainta joulua," Aada työntää vaunut Sylvian luo, joka on täysin mykistynyt. Hän pelkää avata suutaan, sillä nyyhkäisy ei ole kaukana. 

"Huomasimme miten joudut kantamaan Oliveria ja ajattelimme miten paljon mukavampaa teillä kummallakin olisi, kun Oliver matkaisi vaunuissa," Katariina selittää pehmeällä äänellä.

Kyyneleet kihoavat väkisinkin Sylvian silmiin. Hän rutistaa Olivieria itseään vasten. Miten lämpimältä ja hyvältä hänestä tuntuukaan. Jokainen kyläläinen on osallistunut vaunujen hankitaan, jotta hänellä olisi edes vähän helmpompaa.

"Minä... En tiedä mitä sanoa... Olen sanaton. Koko sydämestäni kiitos. Kiitos kaikille!" Sylvian sydän takoo liikutuksesta ja kyyneleiden pidättämisestä. Aada ja Katariina huomaavat Sylvian liikutuksen ja se saa kosteuden nousemaan heidänkin silmiinsä. Sylvia laskee hellästi unisen pojan vaunuihin, jonne pikkuinen tyytyväisenä nukahtaa tuota pikaa. Naiset katselevat hetken poikaa ja toisiaan. Nähdessään kyyneleet toistensa silmissä, he purskahtavat iloiseen nauruun ja halaavat toisiaan. 

Roosa ja Olivia ihastelevat vaunuja tovin ja ihmettelevät äitiensä käytöstä, kunnes vetäytyvät omien vaunujensa ääreen.

 

Keijukaiset katselevat Sylviaa, Aadaa ja Katariinaa. 

"Voihan keijupöly sentään! Epäitsekäs teko on kaunein osoitus aidosta välittämisestä," kuiskaa Sini leveästi hymyillen.

"Tiedä siitä epäitsekkyydestä, mutta keijupöly, taiat, siinä vasta kannattava bisnes. Ajatella, että saimme tämän aikaan taikakekseillä," kuiskaa Orvokki.

"Onneksi minun itsekkäällä ajatuksellani oli lopulta näin hyvät seuraamukset," toteaa Amanda. "Tahdoin vain rauhan kylään, en jaksanut kireitä naamoja ja kiukkuisia asiakkaita. Mutta Orvokki, oli tuuria, ettei taikavoimamme paljastuneet ja kaikki meni näin hyvin. Taikojen käyttöön ei pidä tuudittautua. Pitäisihän meidän ottaa huomioon kolminkertaisuuden laki. Kaikki taiat, toiveet ja tekomme tulevat kolminkertaisina takaisin. Vaikka tällä teolla oli hyvä lopputulos, en ole varma miten lakia sovelletaan, kun sen lähtökohta oli itsekäs," Amanda jää tuumailemaan asiaa. 

perjantai, 6. tammikuu 2012

Riemua yläsalissa

Kun jouluruokaa oli nautittu rauhassa ja huolella, päättivät aikuiset, että kahvit ja teet voisivat juoda myöhemminkin. Vihdoin oli yläsaliin siirtymisen vuoro.

 

Lapset, pennut ja vasat hihkaisivat hämmästyksestä ja ilosta, sillä lahjavuoren lisäksi heitä vastassa olivat kaksi tonttua! 

"Menkää vain lähemmäs kuusta," tonttutyttö kannustaa.

"Kuka tahtoo jakaa paketit," tonttupoika kysyy. Lapset vain muikistelevat ja ujostelevat, joten päätetään, että tonttu jakaa paketit.

Paketit aukeavat vauhdikkaasti ja tilan täyttää ilon kiljahdukset. Mio Kisuli sai komean veneen ja junan, pikkuiset Liinu, Liia ja Miro saivat puput pyörillä. He alkavat heti leikkiä. Olivia-tyttö on ratketa ilosta ja hämmennyksestä. Hän sai huikean hienon nuken, niin hienon, ettei hän henno ottaa sitä paketista. Vaunut ovat ihanat ja siellä matkustaakin jo herttainen nalle.

Myös Roosa Ruusula sai samanlaiset vaunut nallella. Hän pohtii mielessään, että vaunut tulevat rakkaan Lontoon tuliaisnuken vaunuiksi ja vuoteeksi. Leona Kisuli sai upean nukkekodin ja nallen. Nallen kanssa Leona tutkii lumoutuneena nukkekotiaan. Kenelle viereinen nukkekoti on?

Helge ja Hanelius Hirvi ovat saaneet jalkapallot ja peli alkaa heti. Potkuvuorossa on Miro. Missä on Helge?

Helgen haave toteutui. Hän sai rummun, jota kiertää esittelemässä muille.

Viimein paljastuu kenelle nukkekoti kuuluu. Se on Olivialle! Sylvia taistelee kyyneleitä vastaan. Hänen tytärtään on huomioitu niin kauniisti kyläläisten toimesta. Moisiin lahjoihin hänellä ei olisi ollut varaa. Sylvian oli annettu ymmärtää, että on vain pientä jouluista ohjelmaa, lahjat voisi antaa kotona, jottei tulisi epäarvoista tilannetta. Salaa muut olivat sopineet, että lahjat hankittaisiin yhdessä ja Olivia huomioitaisiin erityisesti. Myös vanhimmat lapset tiesivät tämän ja olivat innolla mukana tuomassa hyvää mieltä kiltille, isättömälle tytölle. Olivia rutistaa nallea itseään vasten ja hämmentyy mahtavasta lahjasta. Onko se todellakin hänelle? Roosa ja Leona iloitsevat Olivian puolesta ja Sylvia kutsuu heidät joku päivä leikkimään talolla Olivian kanssa.

Oliviaa ihan itkettää upea lahja ja hän halaa nalleaan entistä tiukemmin. Roosa paljastaa ylpeänä olleensa mukana valitsemassa lahjoja Olivialle. Roosa miettiikin itsekseen miten suuri on antamisen ilo. Se on, kuin saisi itselleen lahjoja. Hän itse ehdotti äidilleen, ettei hän tarvitse muuta, kuin vaunut nukelleen. Olivialla on paljon vähemmän mitään ja ennen kaikkea Olivialla ei ole isää. Roosa koki nöyrää kiitollisuutta, miten hänellä oli kaikki hyvin. Samaa hän toivoisi kaikille muillekin.

Tontut leikittivät iloisia lapsukaisia ja vanhemmat nauttivat lasten riemusta. 

Takaseinällä oli vielä eräs esine, joka oli vailla omistajaa. Sylvian silmät olivat sitä pälyilleet ja hän koetti päätellä kenelle se voisi olla. Hän oli oikeastaan ainoa vaihtoehto lahjan saajaksi. Sydän tykytti kiivaasti, kun Sylvia odotti, koska lahjan saaja paljastuu.  

keskiviikko, 4. tammikuu 2012

Joulupöydän äärellä

Ennen kuin paljastan mten lahjat ajetaan ja mitä paketeista paljastuu, katsotaan juhlaväkeä joulupöydän äärellä.

Iloinen puheensorina täyttää nuorisoseuraintalon alasalin. On aika käydä kutsuvan pöydän antimia maistelemaan. 

 

Katariina Kisuli kiittelee juuri Amanda Aurinkoista suorastaan "taianomaisista" kekseistä.

"Sinähän voisit pitää minulle leivontakurssin! Koko perhe hullaantui kekseistä ja täytyy myöntää, että pennutkin rauhottuivat, kuin lumottuina. Meillä on ollut kerrassaan ihanan levollista. Ei kissatappelun kissatappelua pentujen välillä!" Amanda punasteli ja hitusen myös säikähti oivaltavatko kyläläiset keijujen osaavan taikoa. Eivät kai keksit olleet liian vahvoja? Katariina vaikutti kuitenkin vain perin tyytyväiseltä. Amanda osasi joitakin erikoisia leivontaniksejä, joita oli oppinut jo pikkutyttönä Keijulassa, äitinsä huomassa.

"Olisi hauskaa leipoa yhdessä! Ehkäpä voin raottaa joitakin keijujen mausteita, joista voisi olla hyötyä sinulle. Olen käsittänyt, että olet itse mainio kokki ja leipuri."

"Kiitos kehuista, mutta paljon olisi vielä opittavaa, jotta voisin kenties joskus perustaa pienen leipomon," Katariina punastui vienosti paljastaessaan unelmansa.

"Sehän on mainio idea! Pidämme siis leivontapäivän pian," Amanda iloitsi. Hän viihtyy muutenkin hyvin Katariinan seurassa.

Roosa pitää seuraa Olivialle. He tutkivat yhdessä komeaa karttapalloa (Ruotsin tuliainen) ja kuvittelevat yhdessä millaista eri maissa mahtaa olla. Roosa myös näyttää Olivialle missä maassa Liljojen Laakso sijaitsee.

Aada Ruusula tarkistaa, että kynttilät palavat tasaisesti ja että kinkkuviipaleita on valmiiksi leikattuna tarpeeksi.

Toisella puolen pöytää Orvokki jutustelee Sylvian ja Oliverin kanssa. Lapset aina lumoutuvat keijukaisista ja Oliverkin tapittaa veikeästi hymyillen siivekästä olentoa. Sylvia nauttii tunnelmasta. On ihanaa viettää joulua isolla väellä!

Sini on saanut syliinsä Kisuleiden pikkuisen riiviöpojan Miron. Isosisko Leona vahtii Liiaa ja Liinua. Missä luuraa Mio, kissanpojista vanhin? Sakari Hirven pojat, Helge ja Hanelius, ihmettelevät komeita olkipukkeja. Heidän tekisi mieli koettaa ratsastaa niillä. Huomaisikohan kukaan?

Rudolf Ruusula kuuntelee ihmeissään Sinin, Lukin ja Hämyn kertomusta veljesten tapaamisesta. Kyläläiset olivat jouluilon ja taikojen vallassa ottaneet häminkäiset avosylin vastaan. Mennet olivat menneitä, häminkäisten isä julma murhaaja ja mitä ikinä mökissä olikaan aikoinaan tapahtunut, sai murhat loppumaan. Ehkä asiat vielä palaisivat kummittelemaan asukkaiden mieliin, mutta juuri nyt kukaan ei pilannut lämmintä tunnelmaa palaamalla menneiden kauhujen ääreen. Paitsi...

"Sinulla ei sitten ole anoppikokelasta kiusanasi," Rudolf vitsailee hitusen makaaberisti.

"No jaa. Kun veljekset olivat saman katon alla, astui luuranko kaapista. Heidän äitihän se oli odottanut hetkeä, jolloin perhe olisi jälleen koossa. Ei millään pahalla pojat, mutta teidän äitinne ei ole helpoimmasta päästä," Sini virnistää. Hämy ja Lukki naurahtavat kuivasti. "Mutta teidän pikkusiskonne on kerrassaan herttainen," jatkaa Sini.

"Mitä? Pikkusiskonnekin?" Rudolf hämmästyy.

"Äiti onkin kerännyt rohkeutta ja itsetuntoa kuolemansa jälkeen. On oppinut ymmärtämään, ettei ole enää mitään menetettävää ja päättänyt, ettei kukaan häntä enää jyräisi. Hän on suorastaan äitimuori helvetistä! Pikkusiskomme on sama herttainen tytönhaamu, kuin ennen muinoin. Siellä kaapissa hänkin on lymyillyt," Hämy kertoo.

"Orchidissa on siis kummitellut aivan oikeastikin, enkä vain minä," myöntää Lukki.

Pöydänantimia ihastelee synkeä hahmo. Aleksi, joka ei ole maistanut vieläkään keijujen keksejä. Heillä on yhä Gertin kanssa välit vaivautuneet. Hän kokee itsensä erityisen yksinäiseksi ja petetyksi, sillä Gert on viemässä joululahjaa Kertulle.

"Jopa jouluna tuo pieni äpärä vie voiton minusta", pohtii karhu. Aleksi säälii itseään iloisten kyläläisten keskellä ja väistelee mukavia naapureita, jotka koettavat huomioida hänet. Kunpa Gert ja Aleksi pian maistaisivat keksejä ja pääsisivät sopuun!

Pian jouluherkkujen tuoksu saa mahan ja toisenkin murisemaan ja keskustelu jatkui täysien lautasten ympärillä. Lapset, pennut ja vasat malttavat syödä rauhassa, kiitos keksien pitkäkestoisten taikojen ja sen, että he eivät ole nähneet mitä ylhäällä onkaan...