Päivittelenpä jo blogia, kun on aikaa.  

Kapkaupungin keskustasta n. 40km etelään sijaitsee pieni, viehättävä satamakylä, kylä kuvaa sitä parhaiten, nimeltään Simon´s Town. Majailimme kodikkaassa kylässä 3 yötä. Ilokseni huomasimme leikkikalumuseon, johon ehdimme käymään. Pahoittelen kuvalaatua. Ulkona oli kirkas päivä ja museossa perinteisen hämärää eikä jalustaa ollut matkassa.

Museo oli pieni, mutta monipuolinen ja siellä myytiin pääasiassa junaradan osia, pikkuautoja jne.

Clark Gable ikuistettuna Rhett Butler-nukkena.

Epätoivoisesti yritin kuvata heijastavien lasien takaa blogiin muillekin nähtäville museon nukkekodit.

Eikö olekin tuttu talo? Maailma tuntui pieneltä, kun leluja katseli. Toisaalta taas, kun ajattelee Etelä-Afrikkaan saapuneita englantilaisia, hollantilaisia ja saksalaisia niin ihmekös tuo, että tutulta näyttää. 

Usein matkan aikana tunsin itseni ärsyttäväksi materialistiksi nukekotieni vuoksi. Me kuitenkin elämme hyvinvointivaltiossa, jossa voimme valita harrastuksemme. Ei maailma kummemaksi muuttuisi, vaikka taloista luopuisin. Se on rakas harrastus edelleen ja minulle ja psyykkeelleni tärkeä. Olen talojen ja niiden tarinoiden kautta löytänyt ihania ihmisiä, saan kehittää mielikuvitusta ja kädentaitoja, kierrättää ja välillä paeta arkea. Voisin elää ilman minikylääni, mutta olen hitusen parempi ihminen talojeni kautta. Olen kiitollinen, että elän Suomessa ja saan harrastaa nukkekoteilua. Ihanaa, rentouttavaa miniatyyreilyä kaikille teille rakkaille kanssaharrastajille!