Hellurei! Täällä ollaan taas! Onpa tässä aikaa vierähtänyt. Kamalaa! Miten selitän moisen hiljaisuuden? Laiskuudella? Silläkin. Edelleen on ongelmia tämän koneen kanssa. Olen nytkin taistellut hitaan rakkineen kanssa parisen tuntia saadakseni kuvat ladattua, sillä kone päätti olla tunnistamatta yhtäkään kolmesta kamerasta. Onneksi miehen möllyskä kaivoi piiloistaan kortinlukijan. Pääsin viimein selaamaan kuvia, mutta kone hidasteli ja hidasteli, silti tässä sitä nyt vihdoin ollaan.

Kevät saapui ja kesäkin. Liljojen laaksoa en ole unohtanut saatikka hylännyt ja kaikenlaista on tullut hankittua sekä saatua ystäviltäni kylän asukkaille. Olen paljon viettänyt aikaani luonnossa ja iloinnut tehokkaista allergialääkkeistä.

Pihalla on alkanut ihan oma kasvielämänsä ja olen ollut oikea viherpeukalo tänä vuonna. :-) Mieskin on avustanut pihatöissä.

Yksi ihana unelmakin toteutui! Sain katoksellisen pihakeinun! Se ei ole se unelmieni keinu, hinta olisi liian kova, mutta se on keinu katoksella! Se riittää minulle! Nyt vain aurinko lämmittämään, jotta voin taas keinutella, unelmoida ja torkahdella.

Piipahdin viikko sitten huikeilla ja kerrassaan vaarallisilla Lahden miniatyyrimessuilla! Huh huh, mitä kaikkea ja millaisin hinnoin. Hintahaitari oli laaja, mutta löysin pääasiassa kohtuu hintaan kivoja pikku juttuja taloihin.

Tässä kaikki samassa kuvassa. Pikku hiljaa jaan niitä taloihin ja esittelen hiljalleen paikoillaan. Tein oikein kardinaalivirheen. Menin vasta iltapäivällä messuille välttääkseni ruuhkan. Minulle tuli kuitenkin niin kiire, että monen myyjän tiedot jäivät kirjaamatta ylös. Kiitän kaikkia tasapuolisesti!

Herkkuja edullisesti!

Tämä on pala kangasta. Tauluksi kenties...

Kaikista iki-ihanista pikkutavaroista ja esineistä sekä inspiroivasta roombox-näyttelystä huolimatta parasta antia oli jutella samanhenkisten minihörhöjen kanssa, jotka ymmärtävät tämän hullutuksen päälle. :-) Terkkuja Krizzelle, Hannalle ja kaikille muille, jotka tunnistavat itsensä tai meikäläisen. Oli todella kiva tavata!

Mutta, mutta. Minulla on Liljojen laakson tarinat kesken. Mihin jäinkään? Niin, muistatteko Amanda Aurinkoisen, kuinka hän jäi liikkeeseen istumaan saatuaan Sakari Hirveltä ja tämän pojilta kutsun tulla käymään illalla? No, Amanda ehti istua hetkisen mietteissään, kun pohdinnat keskeytti rekka-auton peruutusääni. Putiikin edestä alkoi kuulua tuttu ääni. Siellä touhotti Maijuli (kirpputori löytö)! Hän on Amandalle tärkeä apu. Gert ja Aleksi heidät tutustutti ja nyt Maijuli oli tuomassa Amandalle tavaraa myyntiin.

" Voihan unikon siemenet sentään," huudahti Amanda, kun näki tavarat.

" No hei vain sinullekin, " naurahti Maijuli.

" Hei Maijuli! Voi miten paljon kaikkea hurmaavaa! Minun putiikkiini! Minullahan loppuu tila kesken!"

" Höpsistä! Hihat heilumaan vain ja järjestellään tavarat liikkeeseesi. Näitä ruukkujahan voisi laittaa tähän ulos näytille."

" Sehän on mukava idea!"

Niin Amanda ja Maijuli alkoivat asetella esineitä liikkeeseen. Komea elefantti (Ruotsista ostettu) sai asettua ottamaan asiakkaat vastaan.

Toinen, pikkuinen elefantti pääsi esille piirongin päälle (huuto.netistä).

Olipa joukossa pari lohikäärmeveistostakin (Ruotsista, Skansenilta nekin).

Amanda asetteli taulut joten kuten. Hän nautti kauniista esineistä, mutta oli hiukan huolissaan putiikin hiljaisesta alusta. Eipä Amanda kauan ehtinyt murehtia, kun pihalta kuului Maijulin komento.

"Amanda, tule ulos! Minne nämä laitetaan?"

Amandalla meinasi päästä jo itku, kun pihalle oli kerääntynyt aikamoinen kasa kalusteita, mattoja yms. ja työmiehet vihellellen niitä kanniskelivat (Kiitos Milla ja Annu!).

Saatuaan kalusteet pikkuiseen varastoon ja Maijulin lähdettyä kera rekan ja apulaisten, Amanda oli pienen hengähdyksen tarpeessa.

" En jaksa mennä vielä Sakarille. Istahdan hetkeksi puutarhassani," Amanda päätti. Mitä vielä! Nurkan takaa ilmestyivät Sini Kello ja Orvokki Aurinkoinen! Sini heittäytyi puutarhatuoliin, mutta mikä kumma Orvokin sylissä näytteli hampaitaan (krokotiili Lahden messuilla hurmasi minut kävellessäni Hannan pöydän ohi)?

" Amanda rakas! Tarvitsen apuasi," julisti Orvokki.

" No mitä ihmettä nyt? Minulla on ollut kerrassaan kurja päivä. Tahtoisin vain hetken levätä."

" Hah! Unohda lepäämiset. Orvokilla onkin mainio uutinen sinulle," virnuili Sini.

" Tämä kerrassaan... mmm..öö... Hurmaava matelija sylissäni on Karlos Krokotiili ja se tarvitsisi nyt väliaikaisen, huom v-ä-l-i-a-i-k-a-i-s-e-n, hoitopaikan. Niin tuota.. minä.."

" Orvokki! Pitääkö minun majoittaa kanini kanssa krokotiili kotiini? Mitä ihmettä! Ja tuosta leuan louskuttelusta ja hampaiden esittelystä saan sen kuvan, ettei Karlos ole kovinkaan ystävällinen. En kaipaa nyt tällaista." Amanda oli suorastaan tuohtunut. Ei hänellä sinänsä mitään krokotiileja vastaan ole, mutta juuri nyt ja vielä selvästi vihamielinen tapaus! Jotakin rajaa!

" Ei Karlos ole niin paha, kuin luulet.."

" Mistä ihmeestä olet sen edes saanut," ihmetteli Amanda.

" Orvokilla on salainen ihailija, joka antoi sen lahjaksi." Sini kertoi omahyväinen ilme kasvoillaan.

" Kuka se on? Orvokki?"

" En tahdo puhua asiasta, ainakaan vielä."

" Mutta senhän on oltava joku jonka me tunnemme! Täältä kylästä? Vai kenties Keijulasta?" Sini arvuuteli.

" Ette kyllä mitenkään voi tuntea häntä. Mutta keskitytään nyt Karlokseen. Amanda kiltti! SInulla on pieni vesiallaskin ja oikeasti Karlos on ihan ystävällinen, hiukan tempperamenttinen ehkä vähän, joskus... Nyt Karlos pelkää Nino-pupua! Valtava kani ja pieni krokotiili. Minulla on vielä pitkä aika mökin valmistumiseen, mutta yritän jäjestää tontille altaan. Siihen asti vain Amanda. Suostuisit nyt!"

Ja Amanda suostui. Suljettuaan kaninsa sisälle mökkiin ja jätettyään Karloksen altaalle, Amanda pääti vihdoin lähteä Sakarin luo.

Saavuttuaan Sakarin luo, Amanda nosti pojan viikareiden ulottumattomiin tuomansa viherkasvin. Hiukan kotoisuutta taloon. Amanda katui nopeasti tuloaan. Pojat olivat kovin vilkkaita ja meluisia, innoissaan Amandan tulosta. Keiju huomasi muutokset talossa. Myös Hillevi ja Kaapo pitivät yhä majaa Sakarin luona. Hillevi hääräsi kodinhengettärenä ja talo tuoksuikin herkullisille leivonnaisille. Amanda tunsi itsensä epäonnistuneeksi. Hänestä ei saisi emäntää, ei sitten millään. Sakari hääti pojat hetkeksi keittiöstä. Hillevi alkoi heti häärätä ja esitellä aikaansaannoksiaan.

(Sydämellinen kiitos Liljojen laakson hovileipuri-Jatalle!)

" Minä tuossa leivoin poikien kanssa kuivakakkuja ja kääretorttua. Tein myös perunamuussia ja lihakasviskastiketta. Toivottavasti maistuu. Muuten, huomaatko mitään uutta keittiössä?"

" Olohuoneen sohva on muuttanut tänne ja pöytä on eri päin," Amanda totesi mielipahakseen. Ei kai Hillevi Sakarin kotia sisustanut? Sohvankin Amanda oli huolella entisöinyt.

" Juuri niin! Tuo sohva oli niin kurja istua ja epäkäytännöllinen lapsiperheessä. Siirsimme pikku sohvan tänne ja hakimme kunnon nahkaisen kulmasohvan olohuoneeseen. Pojat ovat olleet tohkeissaan ja on se Sakarikin pitänyt siitä. Monena iltana nukahtanutkin siihen, " nauroi Hillevi.

Amandaa ärsytti kovin ja hän katui entistä syvemmin tuloaan. Vietettyään karmivan tunnin ruokapöydässä, Amanda oli turtunut. Ruoat olivat aivan liian herkullisia, kuivakakkujen koostumus täydellinen. Pojat tahmasivat antiikkisohvaa likaisilla käsillään. Kaapo ja Hillevi kuhertelivat ja Hillevi jaksoi puhua ruusuisista tulevaisuuden haaveistaan. He olivat jo mahdollisesti löytäneet talon! He siis olivat jäämässä Liljojen laaksoon.

Kaapo kävi kattamassa kahvit olohuoneen pöydälle. Niin Amanda joutui kohtaamaan nahkasohvan (tavaratalo HongKongista) ja parit unikkotyynyt (tyynyt huuto.netistä).

Velmuilevat pikkupojat juoksivat yläkertaan leikkimään tyynysotaa isänsä vuoteeseen. Sakari oli huomannut Amandan vaitonaisuuden ja kahviteltuaan Sakari kaivoi kitaran esiin. Kauniit soinnut alkoivat välittömästi rauhoittaa Amandaa. Hillevi käpertyi Kaaponsa kainaloon. Amanda näki vain Sakarin ja kuuli musiikin. Päivän murheet alkoivat kaikota.

Jossakin vaiheessa Hillevi teki pojille kaakaot ja vei ne yläkertaan.

(Ihanan ihanat kaakaomukit jälleen Jatalta! Kiitos!!!)

Ylhäällä jatkui remuaminen kaakaotauon jälkeen ja alhaalla Amanda oli lähes unessa.

Iltaa vietettiin myös Kisuleilla. Pennut olivat saaneet uusia leluja! Vanhemmat pennut heittivät rengasta (Lahdesta).

Nuoremmat tutustuivat vanhempien maltillisella ohjauksella uuteen kiipeily- ja raapimapuuhun (Lahdesta).

Alakerrassa vietti mukavaa iltaa pieni vieras, jonka henkiin jäämisestä tässä talossa olen hiukan huolissani...

Nyt painun untenmaille, mieskin jo kuorsaa. :-) Työt kutsuvat aamulla. Ei näin pitkää blogitaukoa, se on lupaus! :-)