Voi mikä mainio sunnuntai! Hurmaava perhe saapui minua tervehtimään töihin ja toivat mukanaan nukkekodin. Tiedän, viimeinenkin ruuvi on tippunut päästäni ja itsehillintäni on kadonnut kauan sitten taivaan tuuliin. Nyt kyllä oikeasti saa olla viimeinen nukkekoti aikoihin. Johan minulla on projektia loppuelämäksi näissä!

Mutta tämä nukkekoti tuli ja lumosi. Pieni mansardikattoinen, ensimmäinen nukkekotini, sai arvoisensa rinnalleen mitattaessa minun mieltymystäni. Ainahan mansardikattoisen asema tulee olemaan poikkeuksellinen ja onhan se lähes uniikki ja viimeisen päälle käsityötä. Tämä lumoava villa, jonka tänään sain, on mdf:ää jne, mutta niin kaunis, tyylikäs, hieno, viimeistelty!

Kaupan päälisiksi sain paperikassin, josta paljastui kauniita kankaita, varusteita taikaputarhan tekoon, suloisia huonekaluja ja ihastuttava keiju! Rakastan keijuja ja uskon niihin lapsenmielisesti. Nyt tämä vielä nimetön keiju istuu koneeni vierellä ja hymyilee. Syytä onkin, sillä taikapuutarha hänelle on askeleen lähempänä. Hän sirotteli keijupölyä nenälleni, sai minut aivastelemaan ja toteuttamaan hänen toiveensa.

Kaivoin Pohjanmaan neidon lähettämän Primrose-mökin esiin ja aloin tutkia osasia, hioa niitä ja nyt on ovenpielet, ovet, ikkunan karmit maalattuina. Yhdessä katsoimme tapetin Minimaailmasta. Hänen huonekalujensa henkeen teemme mökkiä, jonka ympärille tulee puutarha. Keiju kertoi lähteneensä yhteisöstään. Hän kuuluu kukkakeijuihin, mutta tahtoi kokeilla muutakin alaa, kuin kukkien hoitoa. Niinpä hän päätyi kiinteistövälittäjäksi ja kaunis villa on hänen ensimmäinen myyntikohteensa. Toivottavasti pian taloa saapuu katsomaan sen tulevat asukkaat, siihen ei yleisöryntäystä tarvita. Keijulla on konstinsa tehdä kauppoja. Keijupölyn voimaa ei sovi aliarvioida.

Lämmin kiitos Nuuksion laitamille!