Lumi Lady on minun ja puolisoni yhteinen aikaansaannos maanantaina. Oli hauskaa yhdessä väsäillä ja puoliso keksi mainiot silmät Ladylle; paprikatäytteiset oliivit! Eläköön  lapsenmielisyys ja luovuus!

Vuoden lähestyessä loppuaan äidyn perin pohdiskelevaksi. Viimeistään vuoden viimeisenä päivänä teen Listan. Siihen kasaan kuluneen vuoden Hyvät Asiat ja Huonot Asiat. Pohdiskelen, pureskelen ja viimein syljen Huonot pois, Hyviä makustelen ja pyörittelen. Mitä olen saanut, mitä olen ansainnut, mitä olisin voinut tehdä toisin ja mitä tahdon tulevalta vuodelta? Teen uuden vuoden lupauksia. Osa pitää, osa jää jo pian unholaan.

Tämä kulunut vuosi alkoi hyvin, sillä olin vielä muutaman päivän Afrikassa. Kotona odotti arki. Yleensä matkojen jälkeen poden matkan päättymisen masennusta ja arkeen paluu masennusta. Eritoten Afrikan matkat ottavat kamalan koville. No onko sitten sen väärti? No on todellakin! Koska matkamme liittyvät eläimiin ja suojelutyöhön, niiden suunnittelu aloitetaan hyvissä ajoin. Kun pääsimme ´08 varaamaan loppu vuodesta alkavalle matkalle lennot, elimme maaliskuuta ja kaikki suunnitelmat olivat jo tehty. Kun lennot olivat varmistuneet, alkoi majoitusten ja autovuokrauksen kilpailuttaminen. Kaikkea tätä ennen oli jo kiivaasti kirjoitettu yhteyshenkilöille matkasuunnitelmista ja tehty alustavia kyselyitä ja anomuksia tutkimusluvista. Manittakoon, ettemme tee mitään kammottavia eläinkokeita, vaan tarvitsemme luvan, jotta voimme ottaa kiinni kuvaamista varten yksilöitä, jotta saamme tunnistettuakin havaintomme. Joten 9kk ennen matkaa varaamme lennot ja alkaa sähköpostirumba. Joitakin kuukausia ennen matkaa alamme valmistella omat lemmikit tulevaan sekä töissä meidän sijaistaminen. Kun pääsemme lentokoneeseen, olemme aivan kuitteja. Nukumme aikalailla autaallisesti lennot.

Eksyin nyt pahasti varsinaisesta aiheesta. Vuodet ja niiden kuluminen, elämisen saldo. Tämä vuosi siis alkoi mukavasti. Matkanpäättymissurkeiluani helpottamaan pakenini minimaailmaani. Vanha harrastus ravisti vuosien pölyt harteiltaan ja kohosi hiukeaan nousuun! Paljon ihanaa, uutta ja antoisaa, käsillä tekemistä ja uusia tuttavia.

Tammikuun lopulla saapui lyllertäen elämäämme koiranpentu, joka on osoittautunut todelliseksi haasteeksi. Jos olisin tiennyt, mihin olen ryhtymässä, olisin ehdottomasti jättänyt väliin. Nyt voin kuitenkin tyytyväisenä katsella luppakorvaa. Joku päivä siinä on hieno koira! Pieniä vilahduksia tulevasta on jo alkanut näkyä. Kehitys on vain ollut tuskaisan hidasta aiempiin kokemuksiini verrattuna.

Polveni kanssa olen oppinut elämään sopeuduttuani tilanteeseen ja saatuani ärtyneen tilanteen rauhoittumaan. Polvilumpion kondromalasia jaksaa napsua portaita noustessa, mutta sairauden ansioista pidän itsestäni parempaa huolta. Syön terveellisemmin ja liikun säännöllisemmin. Tahdon jatkaa luonnon ihastelua, eikä yksi polvi saa sitä estää, ainakaan vielä!

Vuoteen mahtui myös monet häät. Ja arvatkaapa mitä? En pidä häistäkään! Siis pidän tietysti, tavallaan, mutta käytyään itse avioeron läpi, häät muistuttavat siitä vakaan uskon ajasta, omista tunteista ja kokemuksista siinä alttarilla ja miten kaikki voikin romuttua, lapsen usko pirstaloitua. Ei ole ollut helppoa.

Paluu tukiperheeksi, rakkaan neidon elämään, on ollut erittäin antoisa ja iloinen asia. Miten paljon saankaan taas oppia! Toivottavasti saan myös annettua.

Kohti vuoden loppua, olen ottanut kirin. Kehitellyt asioita, joista pidän. Päässyt irti tietokoneen houkuttavasta maailmasta elääkseni tätä omaa, kivaa elämääni, ihan täysillä. Tosin tietokone avusti siinä hajoamalla. Uskon myös tukiperheneidin asenteen herättäneen minua.

Joten ihan hyvillä mielin luovutan tämän vuoden menneeseen. Paljon oli surua ja murhetta, mielen myllerryksiä, mutta valoja on paljon ja ne tuikkivat aina vain kirkkaammin. Vaihdu vain vuosi!

Mitä odotan tulevalta? Tahdon olla reippaampi, aikaan saavempi, vähemmän jauhava ja nalkuttava, enemmän tyytyväinen ja rakastava. Tahdon tavata ystäviäni enemmän, olla läsnä. Nukkekotihuoneen raikkoamisen aloitin jo tänään. Huone on toiminut varastona ja on täynnä pahvilaatikoita. Kaksi laatikkoa kävin tässä juuri läpi. Eli enemmän nukkekoteilua! Yksi talo odottaa kasaustaankin. Casaan on paljon tekemistä. Lisäksi seuraava matka on suunniteltu ja se seikkailu alkaisi marraskuussa 2010, jos kaikki planeetat osuvat oikeisiin asemiinsa...

Miten sinun vuotesi meni? Olisi kiva kuulla!

Toivotan kaikille iloista uutta vuotta 2010! Uusia muistoja, elämyksiä, riemua, hiukan suruakin, jotta hyvä korostuisi, mutta vain hiukan.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, jotka ovat blogiani lukeneet ja erityisesti heille, jotka ovat rohkeasti kommentoineet. Kiitokset myös uusille, ihanille ystäville, joita minimaailman kautta olen saanut elämääni. Blogi ei pääty tähän, vastahan se on alkanut!

Ilolla,

Alina