Täytyy myöntää, että selvittyäni vieroitusoireista koneen hajoiltua, aloin pitämään niin kovasti tietokoneettomasta elämästä, että huomasin pohtivani blogin tulevaisuutta. Tässä on valokuvaohjelmakin päivittänyt itsensä todella vaikeaselkoiseksi ja jälleen saan tapella tunti tolkulla koneen ääressä, jotta saan edes joulutervehdykset tänne. Onko sen väärti?

Elämä ilman tietokonetta osoittautui kerrassaan antoisaksi ja olin unohtanut miten ihanaa elämä on. Monesti koneella naputellessa mietinkin eikö minulla ole muuta elämää ja vaikka sain uusia ystäviä ja tuttavia, tunsin itseni perin yksinäiseksi. Kun koneella työskentely kävi aina vain vaikeammaksi, kauhistuin. Mitä ihmettä tekisin ilman blogeja, sähköpostia? Miten pidän yhteyttä uusiin tuttavuuksiin?

Koneelta vapautunut aika alkoi täyttyä nopeasti. Aloin tavata ystäviäni, sisustaa kotia, tehdä jouluisia käsitöitä, lukea kirjoja rooibosia siemaillen, tukiperheillä, käydä teatterissa yms. Yht`äkkiä vapaapäivinä ei ollutkaan enää niin kiire, eikä aika tuntunut loppuvan kesken. Aloin nähdä talveen valmistautuvan luonnon ihanuuden ja sen sijaan, että hullun lailla olisin räpsinyt kuvia, jotta voin jakaa näkemäni blogissa, pysähdyin ja annoin kaikkien aistien nauttia, ajan pysähtyä. Otin toki kuviakin, mutta kiireettömästi. Huomasin, ettei minua kukaan ahdistele tai kysele perään, jos blogi on hiljaa.

Olen siis väsynyt tietokoneisiin ja arvatkaa mitä? En pidä joulusta. Kotia on toki ihana aina laittaa, mutta kaupallisuus tuntuu valtaavan alaa vuosi vuodelta lisää. Viime vuonna istuin jouluaattona myrskylyhtyjen loisteessa Swazimaassa ja sain nauttia rauhasta. Ei lahjaongelmia, ei aikatauluja. Sydämessä todellinen joulunsanoma. Riitti, että muistin läheisiä tekstiviestein ja muita kortilla. Miksi siis nyt jouduin jälleen tähän materialistiseen hälinään? Minä pidän kyllä ihmisten ilahduttamisesta ja yllättämisestä, huomioimisesta, mutta en näin pakon edessä. Kaikki mitä Afrikassa näin, sai minut häpeämään kaiken sen turhan materian määrää mitä itselläkin on. Siksi tahdon lahjoittaa aikaa. Rakas neiti (tukiperhetyttömme) ja veljenpoika saavat lahjaksi elämyksen Hurjaruuthin talvisirkuksessa 27.12.09. Parhaiden ystävien seurasta tahdon nauttia tarjoamalla elokuvahetken.

Koti on siivoamatta. Pöytäliinat ompelematta. Ruoat hankkimatta. Lahjat paketoimatta (ne vähät pienet, joita hankin). Koetan olla stressaamatta, vaikka ohimoita kiristää ja ajatusten taustalla kuuluu jatkuva muistutus tekemättömistä asioista. Mitä tahdon joululta? Rauhaa, lämpöä, kiireettömyyttä. Tahdon loihtia meille palan viime vuotista. Valmistan afrikkalaisia ruokia, en ole hyväksynyt punaista joulukoristeisiini, vaan luonnon värejä. Paljon kynttilöitä. Niiden loimuava, lepattava loiste on niin rauhoittavaa.

Tänä vuonna olenkin tahtonut pimeyteen valoa. Niin pitkään maisema oli pimeä, märkä ja ankea. Meijerin lastauslaiturille olemme laittaneet valoja ja kynttilöitä. Tänään kieputimme valot myös Juustolan oven pieleen, siperianriippahernepuun koristeeksi. Kauniita, tähden kaltaisia valoja, ei sateenkaaren kirjoa, siitä en jouluvaloissa pidä. Toivottavasti valomme tuovat iloa myös kyläläisille.

Tänään tunsin joulun sydämessäni. Vaikka kaipaankin Afrikkaan, annan arvoa myös tälle luonnon satumaiselle kauneudelle. Hurutellessani tänään töistä kotiin herkkä joululaulu soi radiosta ja katsoin ylvästä maisemaa, valkoisen lumoa, vaalean punervaa taivaan rantaa, kyyneleet pyrkivät pintaan ja sydän oli pakahtua. Kaunis joulumaamme!

Toivotan siis koko sydämestäni hyvää mieltä, silmien loistetta ja enne kaikkea rauhallista joulua. Tai paremminkin juuri sellaista, josta itse unelmoit.

Lämmöllä,

Alina

P.S. En toki ole nukkekoteilua jättänyt. Tässä vielä jouluterveiset Mansardikattoisen nukkekotini asukkailta. Siellä äiti on ommellut uudet jouluverhot keittiöön ja samaisesta Tilda-kankaasta syntyi pöytäliina ja yksi tyyny. Parhaillaan äiti pohtii pöydän kattailua ja laittelee servettejä. Lasten kanssa hän on tehnyt komean piparkakkutalon (huuto.netin löytöjä) ja pohdiskellessaan pöytää, maistelee konvehteja. Lapset ihastelevat joulukuusta, lumisadepalloa ja jännittävät paketteja. Myös kisu ja koira ihmettelevät koristeita ja kissahan ei voi olla leikkimättä kuusen alla ja koristeilla. Tämän talon jouluun valmistautumisella yleensä aloitan omakin joulutohinan.