"Ei niitä krokotiilejä kuitenkaan ole, vaikka Nomsa niin väitti. Minä kyllä katson onko tuo sammakko tuolla pohjassa," uhosi Ukko Nukkeli.

"Minä vahdin, jos niitä krokotiilejä sattuu näkymään. Niitä on kyllä aika vaikea huomata vedestä..." pohtii Akka Nukkeli.

Viimisestä postauksesta onkin kohta vuosi. Hui miten aika kiitää! Toivottavasti joku tänne vielä eksyy. Matkastakin on jo 8kk. Hitusen muuttuneet kuviot töissä matkan jälkeen ja kirjoitttamisopinnot ovat minut pitäneet pois blogista. Nukkekoteilu ei ole mihinkään hautautunut. Pariskunta Nukkelit saavat kertoa reissusta. He asuvat Afrikassa ja toimivat oppainamme! Onneksi ovat meidän kanssa saman henkisiä, kuten kuvasarja tulee osoittamaan. Pidemmittä puheitta: tervetuloa kurkistamaan Nukkelien ja meidän Afrikkaan!

Usein meno oli risukkoista ja piikkistä, mutta suomalaisella sisulla eteen päin! Matkanvarrella kohtasi kiehtovia hyönteisiä, matelijoita ja välillä sammakoitakin. Ngome-metsässä sarvinokat ja marakatit seurasivat kulkijoita.

Kun risukoista on päässyt, nouseekin eteen kalliot. Paarmat ja moskiitot pysyvät poissa ja mäkärät jäivät reuna-alueelle.

Kun laelle on päästy, nautitaan maisemista, huokaistaan, syödään banaanit ja juodaan vettä.

Välillä polku oli kadonnut villiintyneiden kasvien sekaan ja heinät kasvoivat ihmisen korkuisina. SIellähän ne paarmat viihtyivät ja niitä kulkikin perässä pilvi.

Ja jälleen kiipeilyä.

Maisemat vain paranivat ja kamera lauloi. Akka ihmetteli miten saisi maisemat kuvattua sellaisena, kuin ne eteen avautuivat.

Monet maisemat salpasivat hengen ja samettinen vihreys hurmasi. Sielun maisema.

Nukkelitkin etsivät mielellään sammakoita.

Jälleen heinissä rämpimistä. Nämä olivatkin teräviä ja viiltäviä!

"Huh, selvittiin taas tästäkin," huokaisee Ukko.

"Niin selvittiinkin ja on taas mahtavat maisemat," toteaa Akka.

 

"Näissä maisemissa silmä lepää," huokaisee Akka ja Ukko nyökyttelee.

Mitä onkaan rakkaalle metsälle tapahtunut? Vaelluspolut ovat jääneet hoitamatta. Puita on kaatunut reitin varrelle.

"Täällä joudutaan ryömiä puun ali," hihkaisee Ukko.

"Selvä pyy kulta," kuittaa Akka.

Paluu majapaikkaan 8 h tunnin vaelluksen jälkeen tuntuu hyvältä.

"Upeat pilvet! Kiivetään tänne kuvaamaan!" Akka ei malta olla paikoillaan, kuten ei Ukkokaan. Ehtii sitä syödä ja grillata pimeän laskeuduttuakin.

Lammen tyyni pinta rentouttaa mielen ja päivän kokemukset on mukava kerrata läpi yhdessä veden äärellä.

Kuvan oikeassa alalaidassa todellinen Akka kökkii Nukkeleita astellen kuvauksia varten Ngome metsän jyrkänteen laidalla. Onneksi äiti ei lue tätä blogia. Voisi harmaat lisääntyä. ;0)

Tästä se blogikirjoittelu taas jatkuu! Seuraavaksi tulossa kuvakavalkaadi leikkikalumuseosta Simon´s Townista. Paljon miniatyyriasiaa! Hellurei ja henkien läheisyyttä näin Pyhäinpäivän läheisyydessä!