Kaikki tapahtui suorastaan hengästyttävän nopeasti. Nimittäin Hillevin ja Kaapon talokaupat. Sakari Hirvi takasi lainan. Pian oli kauppakirjat allekirjoitettu ja avain nuoren parin yhteiseen tulevaisuuteen tassussa. Amanda sieti touhottavaa Hilleviä siitä ilosta, että saisi rauhan oleilla Sakarin ja poikien luona. Amanda ja Hillevi tonkivat Amandan kätköt ja kiersivät keijun tuttavien varastoja, kirpputoreja ja putiikkeja. Kohtuuhintaan taloon löytyi kalusteita, joiden avulla tyhjä talo muuntui kodiksi. Suurin osa löytyi onneksi Amandan varastoista, jolloin nuori pari sai ne reiluun hintaan ja joustavalla luotolla. Hillevi oli vaativa asiakas, jonka vuoksi Amanda sortui hitusen taikomaan. Hän mm. taikoi sohvaryhmän nopeasti Hillevin maun mukaiseksi. Hillevi ja Kaapo olivat kutsuttuja Liljojen Laakson yhteisjouluun, mutta nuoripari tahtoi viettää sen kahdestaan omassa kodissaan.

"Voi Kaapo! Meidän oma koti! Ensimmäinen joulumme kahdestaan! Ihanaa!" Hillevi myhäili nojatuolissaan kesken piparien leivonnan. Kaapo kaatoi punaviiniä laseihin.

Yksi satsi pipareita olikin jo syöty. Jäljellä oli vain kaksi piparkakku-ukkelia (Jatan tytöille kiitokset!). Nuoren parin rahat olivat kovin tiukilla huonekaluostosten jäljiltä. Joulu oli vaatimaton, mutta sitäkin rakkaampi ja täynnä tunnetta.

Astioita he olivat saaneet Liljojen Laaksolaisilta, jotka olivat pitäneet pienen astiakeräyksen nuoren parin avuksi.

Hillevi oli taituri leipomaan, mutta Kaapossa heräili kokki, kun hän katseli omaa keittiötään.

"Toivottavasti Hillevi malttaa päästää minut testaamaan kokin taitojani! Hillevissä kun on hiukan pomottavan pirttihirmun vikaa," pohti Kaapo itsekseen.

Pikkusohva sai uuden elämän yläkerrassa ja uusin pehmustein ja tyynyin.

Kauniin vuoteenkin Amanda oli pariskunnalle löytänyt ja sitä he olivat jo muutaman yön ehtineet testaamaan (ostin kauan sitten huutonetin kautta Minimamilta).

"Oma sänky, oma rauha,"  oli Kaapo edellisiltana kuiskutellut hihittävän Hillevin korvaan.

"Kaapo-kulta! Arvaa mikä olisi ikimuistoinen joululahja?"

"Joululahja?" Kaapo terästyi mietteistään. " Oma talo tietenkin." Kaapo epäili itsekin vastauksensa olevan epätyydyttävä Hillevin korvissa.

"No sekin toki, mutta olemmehan tässä jo muutaman yön ehtineet asustaa. Katsos Kaapo, meillä on nyt yhteinen velka ja yhteistä omaisuutta. Kai sinussa on sen verran herrasmiestä ja romantikkoa, että ymmärtäisit ilman pyyntöänikin kosia?"

Kaapo tuntui vajoavan pöydän alle. Eikö Hilleville mikään riitä?