Minua on aina kiehtoneet vanhat, elämää nähneet esineet, huonekalut, talot. Vielä vanhempieni luona asuessani säästin rahoja ja kävin huutokaupoissa. Vanhassa vara parempi! Niin kestäviä, helposti kunnostettavia ja jämäköitä kalusteita löysin. Etsin aina "loppuelämän" asioita. En vaihda sisustusta kovin helposti. Olen valmis odottamaan ja etsimään, jotta saan mieleistä. Saatan maustaa kotia hiljalleen pienillä yksityiskohdilla esim. tauluilla. Jos kaipaan vaihtelua, uudet verhot riittävät.

Minulle on kunnia asuttaa taloa, jonka nurkat kuiskivat tarinoita, istua tuoleilla, joilla niin moni muukin on istunut. Tunnen itseni pieneksi ja ohikiitäväksi. Tämä talo on Talo ja minulla on kunnia olla joku päivä osa sen historiaa. Toivottavasti olen hyvä asukki ja talo pitää muutoksista, joita puolisoni kanssa teemme. Varoen, kunnioittavasti, tunnelmaa tunnustellen.

Jälleen loistaa Prahan kuu. Yksi sisustukseni tärkeimmistä ja rakkaimmista esineistä. Miten ihanaa oli ripustaa lamppu aikoinaan matkan jälkeen keittiöön ja muistot kujista, pienistä joulukojuista, museoista, konserteista, tunnelmallisista ravintoloista hehkuivat lampusta. Kiedon matkatarinani osaksi kotiani. Vaikka matkustamalla sydämeni särkyy ja palaset leviävät maailmalle, kodissani sydämeni on kokonainen. Kaipuu jonnekin helpottuu ja vain nautin.