...Keiju kuiskasi nimekseen. Aurinkoinen hän onkin!

Tänään piipahdimme työasioissa Etolassa ja löysin sieltä Amandan sohvaan sointuvan "valaisimen". Sitä keiju on jaksanut ihastella sohvaltaan käsin.

Hän valvoo hymyillen työskentelyäni hänen pikku mökkinsä eteen kukkahyllyköstämme. Vaikka keijut ovatkin kujeellisia, ei Amanda ole orjapiiskuri ja hänenkin päänsä leijuu pilvissä, unelmien äärellä. Kerrassaan hilpeä ja rento tapaus. Olen onnekas, kun sain hänet elämääni.  Mökki etenee ilta illalta, pala palalta. Toivottavasti tulee keijulle mieleinen, ettei hän lehahda elämästäni minnekään.