Hillevin ja Kaapon talotarjouksen mentyä läpi, väki hajaantui. Sakari johdatti haaveilevan nuoren parin villa Saraheinään, välittäjä lähti viemään kauppaa eteenpäin ja Amanda Aurinkoinen liihotteli tyytyväisenä Kisuleille.

Kisuleiden suloinen talo hehkui suurten tammien varjossa kotoisaa valoaan (pieni tulipalovaara, kun valaisen sähköttömiä taloja palavilla tuikuilla. Pyromaanin vikaa?). 

Uupunut rouva Kisuli, Katariina, avasi oven pikkuinen Liinu sylissään. Taustalta kuului aikamoista miukunaa ja mouruamista.

"Hei Amanda! Onpa mukava nähdä sinut! Suo anteeksi väsymykseni. Pikku kisut ovat niin vallattomia joulua odottaessaan. Yritän tehdä suursiivousta, mutta näitä on liian monta Kristianille vahdittavaksi."

Amanda nappasi Liinun syliinsä. Pehmoinen turkki ja pienen kehräys tuntuivat aina yhtä suloiselta ja rauhoittavalta.

"Tässä on teille minun, Sinin ja Orvokin leipomia keksejä. Nyt lämmität maitoa kaikille ja rentoudutte yhdessä keksejä napostellen. Kyllä se joulu tulee ilman suursiivoustakin, eikä se ole pienestä maitohetkestä kiinni, eihän? Tämä on keijun ystävällinen määräys."

"Voih Amanda! Olet aivan oikeassa! Olemme koko perhe pienen maitohetken tarpeessa." Katariina hymyili. Amanda nosti pikkukisun emonsa syliin ja jätti perheen nauttimaan keksien lumosta. Ehkäpä talossa olisikin rauhallisia päiviä edessä.

Kotonaan Amanda istuutui pihalleen kera Luna-pupun, Karlos krokotiilin, muutaman keksin ja kukkaiskeijuromaani. 

Oli vihdoin keijun oma hetki. 

"Uskallankohan maistaa enempää keksejä? Niiden taiat taitavat olla vahvoja, " Amanda pohti ja teki pienen liikkeen keksien yllä poistaen edes osan taioista.

"Toivottavasti taiat tekevät tehtävänsä ja saavat ihmiset leppoisalle joulutuulelle," haaveilee Amanda.

Seuraavana aamuna Aada ja Katariina kohtasivat ja jäivät keskustelemaan edellisen illan ilahduttavista tapahtumista ja heränneistä ajatuksista.

"Keijut olivat oikeassa, kun neuvoivat pitämään tauon. Keitin kerrassaan herkulliset ja suklaiset kaakaot Roopelle ja Roosalle, itselleni ja Rudolfille haudutin suosikkiteetämme. Ne keksit! Ne olivat sanoin kuvaamattomia! Jo niiden tuoksu sai ihmeitä aikaan! Meillä oli kerrassaan ihana ilta. "

"Sama juttu meilläkin, Aada. Pikku kisut rauhoittuivat tultuaan nuuhkimaan keksejä. Kristian alkoi pohtia, miten hassua tämä joulutouhu on. Itse ehdotin, että pitäisimme rauhallisen joulun. Muutama lahja pennuille, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Silti minulla on tunne, kuin tahtoisin tehdä jotakin ihan muuta, erilaista," Katariina Kisuli huokaisi.

"Minä sain eilen ajatuksen. Joka kodissa stressataan joulusta. Miksi emme pitäisi yhteistä joulua nuorisoseuraintalolla? Laittaisimme yhdessä paikat siistiksi, sopisimme ruoista, hankkisimme yhdessä lapsille lahjoja. Silloin kaikki saisivat tasa-arvoisen joulun, eikä kenenkään tarvitsisi pingottaa joulun suhteen."

" Aivan mahtava idea! Olen ilman muuta mukana," Katariina ehti vastata Aadan kysymykseen, kun hän huomasi tutujen hahmojen lähestyvän.

Sylvia kantoi pientä, mutta kovin painavaa poikaansa Oliveria ja kädestä häntä piti hänen suloinen tyttärensä Olivia. Sylvia oli ajatuksiinsa vaipunut ja murheet vetivät hänen ryhtiään lysyyn, mikä ei jäänyt huomaamatta katsojilta.

"Hei Sylvia! Voi anna suloinen Oliver syliini. Saat hetken lepuuttaa käsiäsi. Hei sinullekin Olivia. Onko kivaa, kun joulu lähestyy?" Sylvia laski Oliverin Aadan syliin ja Olivia nyökkäsi ujosti vastauksensa. "Sinulla on ihanat lapset," kehui Aada, jolla vauvakuume nosti päätään, kun Oliverin lämmin keho painautui hänen syliinsä. Katariinakin innostui lepertelemään pojalle.

"Missä te vietätte joulua? Lähdettekö sukulaistesi luo," Katariina kysyi.

"Kotona täällä vietämme keskenämme joulua. Minulla on varat tiukilla, mutta tärkeintähän joulussa on se tunnelma, rauha. Nautin siitä, että saan sen viettää lasteni kanssa, Omaiseni asuvat niin kaukana, ettei minulla ole varaa matkustaa lasten kanssa heidän luokseen." Sanat vain tulivat Sylvian suusta. 

"Olen pahoillani, ettet pääse omaistesi luo. Me olemme väsyneitä joulusstressiin ja pohdimmekin tässä, jos voisimme järjestää koko kylä yhdessä joulun nuorisoseuraintalolla. Silloin kenelläkään ei menisi niin paljon aikaa, hermoja ja rahaa jouluun. Olisitko kiinnostunut osallistumaan?" Aada hymyili lämpimästi Sylvialle, jonka silmiin kihosivat kyyneleet.

"Se olisi aivan ihanaa! Olen mukana. Teen mitä vain pystyn." Sylvia kiitti mielessään enkeleitään. Ajatus joulusta tuntui heti mieluisammalta.

 

Kun Sylvia oli lapsineen jatkanut matkaansa, Aada sai vielä yhden idean.

"Kerätään koko kylä varoja lahjoihin Sylvian lapsille. Oliverille on saatava vaunut, jotta Sylvian olisi helpompi liikkua lasten kanssa."

"Nuo lapsiraukat ansaitsevat kaikkea hyvää! Olivia on niin kiltti leikkiessään meidän pentujen kanssa. Kerrassaan esimerkillinen! Vaunut Oliverille on erittäin hyvä idea. Ei muuta, kuin kääritään hihat ja tuumasta toimeen,"  Katariina hihkaisi.