Keijukaiset saivat herkulliset ja kauniit sydänkeksit pakattua kauniisiin kulhoihin ja olivat valmiita levittämään taikojaan Liljojen Laakson joulun kiristämiin mieliin.

Ennen kuin keijut pääsivät keksejä jakamaan, Amanda kaappasi terävähampaisen hoidokkinsa Luna-pupun (edellisessä tekstissä nimesin pupun Ninoksi entisen luppakorvakanini mukaan, mutta Luna on Amandan kanin nimi) perästä kainaloonsa.

"Olet ihan mukava kaveri, mutta en pidä siitä, että hiivit Lunan selän takana. Mitäköhän sinulla mahtaa olla mielessä," puhisi Amanda viedessään Karlosia piha-altaalle.

"Itse asiassa ihailen suuresti Lunaa. Toki tahtoisin haukata palan, mutta olen niin mitättömän pieni. Pääasiassa nautin ruokaisasta tuoksusta ja haaveilen olevani isompi," Karlos tuumaili mielessään. "Saattaisi hoitosopimukseni raueta, jos edes yrittäisin nirhaista Luna-pupua..."

"Amanda on kyllä kiltti ja reipas, kun suostuu Karlosia hoitamaan. Koskakohan talosi on valmis," kysyi Sini Orvokilta.

"Jaa-a, sen kun tietäisi! Sakarilla on paljon tekemistä muillakin työmailla ja unelmieni kärpässienimökki ei ole helpoimmasta päästä. Vie myös aikaa rakentaa pihalle allas Karlokselle. Onneksi Amanda on reilu ja Karlos kiltti."

"Tänne vain Karlos ja pysykin omalla reviirilläsi. Vahdin sinua," jupisi Luna, joka oli perin hämmentynyt oudosta hoidokista. Luna näki välillä painajaisia matelijan terävistä hampaista.

Viimein keijut pääsivät matkaan ja nopeasti he lehahtivat Ruusulan ovelle, jonka avasi hämmentynyt Rudolf Ruusula, talon isäntä.

Rudolf piti keijukaisia hiukan pelottavina. Heissä oli jotakin pinnan alla kuohuvaa. Tiedä vaikka osaisivat taikoakin!

"Emme tahdo mitenkään häiritä teitä joulukiireiden keskellä. Toimme vain pienen tervehdyksen. Leivoimme ne itse ja ne ovat aivan tuoreita. Suosittelemme maistamaan niitä pian." Amanda ojensi lumoavasti tuoksuvaa pakettia Rudolfille.

Rudolf neuvoi keijut saliin, jossa talon emäntä luuttusi hikihelmet kimmeltäen otsalla. Ehkäpä keijut liennyttäisivät Aadan joulustressiä, tuumi Rudolf. Aada oli maton jo pessyt ja kuivannut. Se odotti sohvalla rullalle käärittynä. Pölyt oli pyyhitty. Aada oli uuvuksissa. Hän oli hermostunut leikkiviin lapsiinsa ja koiriin. Komentanut molemmat pois jaloistaan. Kyllähän kodin piti olla huolella siivottu joulua varten. Aivan, kuin joulu ei muuten tulisi. Yllättäen salin oviaukossa seisoivat kolme keijua hymyillen lempeästi, silmät tuikkien. Aadan ensireaktio yllättävään näkyyn oli kiukku. "Mitä nuokin nyt tänne tunkevat kesken kiireiden? Eikö heillä ole lainkaan käytöstapoja tai kykyä ajatella miten paha aika tämä on? Miksi se Rudolf heidät sisään päästi?" Näitä Aada siinä pohti mopin varressa.

"Hei Aada. Ei ollut tarkoitus häiritä jouluvalmistelujasi, mutta Rudolf vaati meitä tulemaan sisälle. Me vain toimme teille leipomiamme keksejä. Oletko ehtinyt istahtaa lainkaan koko päivänä? Pieni tauko, teetä ja keksejä voisi antaa uutta puhtia." Amandan, Sinin ja Orvokin hymyt olivat aseista riisuvat, tässä tapauksessa mopista riisuvat. Keksien tuoksu leijui jopa paketista läpi Aadan nenään ja taika alkoi saman tien tepsiä. Keijut lähtivät jatkamaan matkaa ja jättivät Aadan keksikulhon kanssa pohtimaan omaa käytöstään.

Moppi jäi hylättynä saliin, kun Aada siirtyi keittiöön.

"Voisin hauduttaa hyvää teetä Rudolfille ja itselleni ja lapsille valmistaa vahvaa ja makeaa kaakaota kyyditsemään keksejä. Minulla on syytä pyytää anteeksi perheeltäni. Missä on joulunhenki, kun minä vain puunaan taloa ja kiukuttelen joulun tulon ilostuttamille lapsilleni ja turhista hötkyilemättömälle miehelleni. Joulu tulee vähemmälläkin vaivalla," tuumi Aada.

Aadan mieleen alkoi syntyä ajatus uudenlaisesta tavasta viettää joulua...