Kaikenlaista on tapahtunut ja taas juttua kasaantunut. Sydämellinen kiitos ihanalle Tuijalle niin kauniista paketista täynnä oi voi niin ihania Jatan tekemiä herkkuja ja Wooperin astioita. Ne pääsivät heti osaksi Liljojen Laakson elämää:

Seuraavana aamuna Gertin ja Aleksin käynnistä Amanda puuhasteli putiikissaan. Hän oli juuri saanut aseteltua uusia mattoja ja koriste-esineitä näytille, kun nallepari saapui.

"Löysimme tämän korin eilen ja ajattelin heti Sinuhea," Gert kertoi ja iloinen koira loikkasi samantien suureen koriinsa, jonne Amandakin huoletta mahtui. Aleksi katseli hellän huvittuneesti sivulta.

"Tämä kori on samalla merkki siitä, että tahtoisimme todellakin muuttaa tänne. Voimme hyvin tehdä töitämme kotoa käsin, eikä tästä niin pitkä matka ole pääkaupunkiseudullekaan. "

"Minä olin niin tohkeissani, että tuskin sain edes nukuttua. Me myymme kaikki kalusteemme kaupunkiasunnosta pois. Olenkin haaveillut, että voisimme muuttaa sisustuksemme pehmeämmäksi ja romanttisemmaksi. Me kun olemme tällaisia kyyhkyläisiä" Aleksi hymyili ja Gert näytti nololta.

Aleksi kierteli samalla putiikkia ja huomasi uudet esineet, matot ja tyynyt.

"Voih, miten vanhanaikaisia ristipistotyynyjäkin! Aivan ihanaa! Tule nyt sinäkin Gert-kulta katsomaan! Sinuhe-rukalla on kohta kaljukohta, kun rapsutat sitä niin kovasti."

Johannan tuunaaman pikkuarkun päälle Amanda oli kerännyt kukkia koriin.

Amandalla alkaa jo tila loppua kesken, niin kotoa, kuin putiikistakin. Tämä ihana divaani etsii paikkaansa. Amanda rakastaa divaaneja, eikä tahtoisi luopua tästäkään. Laajennus on siis edessä, väistämättä. Kiitos äidilleni, jolta tämä ihanuus tuli!

Kierreltyään putiikissa ja rapsuteltuaan Sinuhea, nalleherrat kaivoivat auton kätköistä koreja ja laatikoita, täynnä ruokia ja herkkuja sekä kauniita astioita.

"Amanda! Kutsuppas työväkesi kasaan. Me pidämme kestit uudessa keittiössämme!"

"No mutta Aleksi rakkaani! Emmehän vielä pääse muuttamaan taloiksi. Emme voi noin vain ryhtyä sotkemaan asuntoa."

"Gert, nyt sinä saat pitää sievän kuonosi soukemmalla. Alahan tehdä leipiä," komenteli Aleksi topakkana. Amanda ei voinut muuta kuin nauraa.

"Sen kun käytätte keittiötä, mutta se on yhä kesken. Meillä on ollut ongelmia lattian kiinnittymisen kanssa, mutta voihan siellä pienet juhlat pitää."

Pian keittiö olikin kovin asutun näköinen.

Pöydälle Aleksi levitti kauniin pöytäliinan, joka on Nukkekoti Väinölän Marian käsialaa.

Gert väsäili herkullisia leipiä pinon.

Aleksi kaatoi kauniiseen kippoon herneitä tarjolle ja kaivoi laatikosta täytekakun.

"Ah, prinsessa-kakku! Se on niin minua ja toivon, että joskus meidät vihitään ja meidän häissä olisi ehdottomasti prinsessa-kakkua. Kuultiko Gert mitä sanoin?"

"Kuulin, kuulin rakas. Mitä ihmettä sinä sieltä kaivoit, meidän aamiaismurotkin," huokaisi Gert.

"Minä yritän rukoilla tuolta ihanalta keijulta, että saisimme jäädä yöksi. Ihan yhdeksi yöksi vain."

"Sinä olet aivan hupsu Aleksi!"

"Hihii! Minä sitten rakastan sinua!"

"Niin minäkin sinua, mutta mitä ihmettä nyt puuhaat?"

Aleksi asetteli astiahyllyyn jo edellisenä päivänä keramiikkapajasta tekemiään ostoksia. Aika moisia nuo Gert ja Aleksi!