Jätetään luurangot kalisemaan ja sukelletaan muualle välillä.

Eilen yritin katsella, josko tapaisin faunin kyläteillä  ja saisin rooibos-seuraa, vaan eipä näkynyt. Kuka kumma meni painamaan jo nyt talvi-nappia? On tietysti mukavaa, kun on valoisampaa, mutta kerran sain jo auton ojaan ja eilen kesti miehellä työmatka pitkään ja sain olla huolesta sydän sykkyrällään. Koiratkaan eivät nauti ulkoilusta ja tänään preerialla meinasi minullakin aivot jäätyä, vaikka kuinka olin kerrospukeutunut päästä varpaisiin. Niinpä päätin siirtyä tästä hyisestä kylmyydestä, jäätävästä kauneudesta, satumaisesta Narniasta takaisin viime kesän tunnelmiin.

Ah, mikä kesä olikaan! Sisällä en malttanut juuri olla. Mineily kuitenkin kutsui, joten päätin vihdoin tutustua aikoinaan kirpputorilta ostamaani mosaiikkisettiin terassilla askarrellen. Siis Casa la Dolce Vitan asukkaat Hani ja Kultsi pistivät tuulemaan. Miten he malttaisivat edistää sisäremontteja Italian hehkuvan auringon alla. Niinpä he kivettivät vihdoin terassinsa.

Ei kuvio täysin symmetrinen ole, mutta ensikertalaiset olivat vallan tyytyväisiä. Kun laatat olivat tukevasti kiinni ja raot saumauslaastilla käsitellyt, kuivui terassi nopeasti auringossa ja pari kantoi kalusteet takaisin paikoilleen.

Hani ja Kultsi nauttivat viileää jääteetä ja hedelmiä, eipä niin kuumalla muu maistunutkaan.

Hiukan heillä sydän sykähti, kun muinainen jättiläiskissahirviö kävi pöydän antimia nuuhkimassa.

Lopun päivää he vain laiskottelivat ja nauttivat, ansaitusti.

Sain myös ihanan kesäpaketin Pohjanmaan neidolta, jossa kerrassaan unelmiin vajottava kirja huvimajoista, kaunis lyhty ja vihdoin sain häneltä ostettua pois Casaan haikailemani pesupöydän! Hani ja Kultsi haaveilevat kylpyhuoneremontista, jonka keskipisteenä tulee olemaan tuo kaunis pöytä.

Lämmittäviä unelmia ja muistoja itse kullekin!