Todellisessa elämässä ulkona vihmoo myrsky. Koirat makaavat sohvalla märkinä sateisen lenkin jäljiltä. Juon teetä ja sallin itseni vajota Liljojen Laaksoon.

Keijut jatkoivat matkaansa Sylvialta Aleksin ja Gertin luo, mutta nämä eivät olleet kotona. Amanda ei ollut ehtinyt kumpaisenkaan kanssa jutella sen jälkeen, kun Aleksi oli palannut. Hän oli käsittänyt, että Hertta oli ottanut etäisyyttä Gertiin. Karhu sai tavata Kerttua, mutta aina läsnä oli muita. Lopulta ikävä Aleksia kohtaan oli ottanut vallan ja Gert oli muutenkin varma, ettei Hertta piitannutkaan hänestä enää. Niin Aleksi oli palannut taloon, mutta ilmapiiri karhujen välillä oli hitusen kireä, vaivautunut. Amanda toivoi, että taikakekseistä olisi apua tilanteen selvittämisessä. 

"Minä järjestän heille keksit. Näen kuitenkin heitä, kun olen töissä," Amanda totesi. "Nyt minun on lähdettävä Sakarin luokse. Menemme katsomaan taloa naapurikylään. Hillevi on niin ihastunut johonkin taloon. Jatketaan keksien jakoa toinen päivä. Voin kotiin palatessa viedä Kisuleille."

"Meidänkin täytyy mennä. Tiedä vaikka saisimme Orvokin sienimökkiä edistettyä tämän illan aikana," vihjaisi Sini.

"Juu, niin, mennään vain työmaalle. Toivottavasti Hillevin talo olisi asumiskelpoinen. Saisit heidät pois Sakarin luota." Orvokki oli hiukan masentunut koko talon rakennusurakastaan. Häntä oli huijattu perinpohjaisesti talopakettikaupassa. Pakettiin kuului vain ja ainoastaan runko. Itse piti tehdä ulko- ja sisäpinnat. Orvokki olisi tahtonut käyttää taikuutta, mutta SIni ja Amanda olivat kieltäneet sen ehdottomasti. Oli parempi, etteivät kyläläiset tienneet  heistä kaikkea. Talon rakentaminen taikakeinoin olisi aivan liian näkyvää.

 

Amanda oli saapunut talolle yhdessä Sakarin ja taloa välittävän Kilu Kilpikonnan kanssa. Amandasta talo näytti ihan mukavalta. Hän olisi itsekin voinut toimia talon välittäjänä ihan mielellään (Ostin talon kauan sitten huutonetin kautta).

Hillevi oli niin tohkeissaan, ettei kyennyt katsomaan taloa lainkaan kriittisesti. 

"Voi tulkaahan jo sisällekin! Minä niin tahdon nähdä millaista talossa on!"

Kaapo laahasi Hillevin jäljissä. Hän ei ollut yhtä innokas talon hankintaan. Vastuu talosta ja lainasta oli suuri. Kaapo olisi tahtonut nauttia vielä muutaman vuoden huolettomasta nuoruudesta ja matkustella.

"Minä rakastan mansardikattoa," julisti Hillevi talon portailla.

Sakari haastatteli Kilua talosta. Hän ei tahtonut, että nuoripari hankkisi mitään huonoa taloa ja mietti Sakari siinä itseäänkin. Pian hänellä saattaisi olla yksi työsavotta lisää. Talo kuulosti kyllä hyvältä ja ulkoa talo näytti vankalta ja hyvin rakennetulta. Ainoastaan hiukan keskeneräiseltä.

Viimein Hillevi pääsi nakemään unelmiensa kodin sisältä. Alakerrassa sijatsevat pieni eteinen, kylpyhuone ja varasto. Keskimmäinen kerros on avointa tilaa, joka on tarkoitettu keittiöksi. Yläkerrassa sijaitsee kaksi huonetta. Hillevi oli ratketa riemusta. Keittiö voisi toimia myös olohuoneena, jos tulisi jälkikasvua. Kaapo kauhistui.

"Nytkö se jo poikasiakin miettii," Kaapo pudisteli päätään. 

"Täällähän on jo hassu sohvakin," hihkui Hillevi ja istahti.

"Katsopas, Hillevi, tarkemmin. Se on tehty vanhasta pinnasängystä."

"No niinpäs onkin! Kyllä tässä kaksi mahtuu istumaan. Sopu sijaa antaa! Kaapo, tule nyt katsomaan! Meidän yhteinen sohva!" Hillevin rieumulla ei ollut rajoja. Lisäksi hän piti talon värimaailmasta ja tapeteista. " Me voisimme muuttaa jo jouluksi tänne," Hillevi mietti.

Kaapo katseli taloa ja piti kyllä näkemästään. Tosin hän mietti, mistä kummasta he saisivat huonekalut ja millä rahalla. Keittiökin oli niin kesken, ettei siellä ollut, kuin lavuaari!

Ylhäällä nökötti yksinöinen metallituoli (ensimmäinen kuohuviinikorkin rautaosasta taivuttamani tuoli, josta en ole ylpeä. Selkänoja on aivan nysä, kun laitoin istuin osan paikoilleen).

Kun talo oli moneen kertaan koluttu, joka nurkka tutkittu, Kilua haastateltu, seiniä ja kaakeleita koputeltu, väki istahti keittiöön. Kaapo purki huolensa sanoiksi ja tunnelma muuttui toiveikkaasta surkeaksi. Hillevikin alkoi myöntyä, ettei talon hankinta ehkä vielä olisikaan kovin järkevää. Amanda kaivoi keksit esiin. "Pidetäänpä pieni tuumaustauko ja nautitaan talon tunnelmasta," Amanda jakoi hymyillen keksejä ja Kaapon keksiin hän lisäsi vielä oman, pienen taikansa. 

Kaikki mutustelivat keksejään hiljaisuuden vallitessa. Talon lämmin tunnelma, keksien käsittämätön herkullisuus ja niissä piilevät taiat alkoivat vaikuttamaan. Kuin yhdestä suusta Kaapo ja Sakari alkoivat pohtia, miten talon osto onnistuisi. Olihan kyseessä kelpo yksilö. Amandakin oli uskaltautunut maistamaan murenan keksiä ja huomasi ehdottavansa, että nuorupari saisi hänen kauttaan edullisesti ja luotolla huonekaluja. Kilu kertoi, että avaimet saisi heti käteen, kun kauppakirjat olisivat allekirjoitettu. Yksi, iso pilvi vielä leijui nuorten unelman yllä. Rahoitus. Saisivatko he lainan? Kaapo oli saanu töitä lähimmästä kaupungista ja virka oli vakinainen, mutta Hillevi oli työtön. Sakari lupautui takaamaan lainan ja auttamaan miten vain kykenee. Niin Sakari ja nuoret sopivat mitä he tarjoaisivat talosta. Kilu lipsautti miten pitkään talo oli jo ollut kaupan. Kaikki kun eivät tahtoneet asua maalla ja metsän keskellä. Hintapyynnössä oli ilmaa. Niin Kaapo ja Hillevi tekivät tarjouksen. 

Kilu meni ulos soittamaan myyjille, neuvotteli pitkän tovin, mutta lopulta palasi sisälle ja julisti, että tarjous meni läpi! Amanda hymyili itselleen. Vihdoin Hillevi ja Kaapo muuttaisivat Sakarin luota pois, eikä hänen tarvitsisi tuntea jatkuvaa huonommuutta. "Joululahja itselleni," Amanda kuiskasi.