Orvokki Aurinkoinen ja Sini Kello istuivat työmaalla ja vilkuttivat iloisesti Sakari Hirvelle, joka tallusti heitä kohti. Sakari oli uuvuksissa toisen työmaan tähden ja nähdessään iloiset keijukaiset kummallisessa möntissä, hän ei todellakaan ilahtunut.

"Hienoa, Sakari, että pääsit tulemaan! Olen niin tohkeissani! Tästä on tulossa minun kotini," hihkui Orvokki jo kaukaa.

"Siis tästä, hmmm... Mikä tämä nyt onkaan." Sakari kurtisti otsaansa ja käänteli päätään.

"Tilasin itselleni kärpässienimökin Koti Kuin Unesi-yritykseltä. Tosin siihen ei kuulunut kasausta ja mökkipakettikin on ehkä hiukan vajaa, mutta tuli siinä lattiat ja itse mökin runko." Orvokki yritti hymyillä ja pysytellä positiivisena. Sakari jos kuka tekisi rungosta Orvokin unelmien kodin.

"Mökin runko... Entäs katto? Entäs koko sisus? Entä ovet ja ikkunat?" Sakari tunsi hien nousevan otsalleen.

Tässä vaiheessa keijut siirtyivät jatkosuunnitelmaansa, jolla saada Sakari taivuteltua työhön. Oli piknikin aika hitusella kejupölyä maustettuna.

Silmän räpäyksessä keijut olivat loihtineet oivan piknikin Sakarin turvan eteen. Maha jo murisikin hirvellä ja kukapa voisi vastustaa keijujen ihania, suussa sulavia pullia, perhosleivoksia, sienikaramellejä, hedelmäsalaattia, orvokkia- ja perhoskakkua. Sakarin kunniaksi keijut muistivat myös kahvin.

"Voisimme keskustella yksityiskohdista tässä evään äärellä, vai mitä?" Sini muikisteli. Hän piti huolen siitä, että kahvi oli taialla kunnolla maustettua ja Sakari vajoaisi keijulumouksen valtaan. Sakarilla oli hiipivä aavistus vaarasta, mutta se peittyi mahan murinaan.

"Minulla on kyllä juuri suuri työmaa meneillään, En tiedä miten ehtisin ryhtyä mökkisi tekoon. Eteenkin, kun se vaatii niin paljon työtä, " Sakari selitteli katsellessaan herkkuja.

"Istu toki alas ja kerro työstäsi," Orvokki houkutteli. Sakari istuutui ja keijut kaatoivat kahvia, leikkasivat paksuja paloja herkullisista kakuista. Ilmapiiri oli niin lempeä, että Sakari kertoi huolistaan. Joku hyvin varakas pohatta tahtoi rakennuttaa eläkepäivien kodin lapsuusmaisemiinsa. Talopaketti oli saapunut, kuten pitikin ja oli hyvin valmis. Jopa ulkopinnat olivat valmiiksi maalatut. Kuinka ollakaan, väri ei varakasta herraa mielyttänytkään ja Sakari joutui hiomaan koko talon ja aloittamaan maalausurakan. Se tietysti lykkää talon valmistumista. Hiljalleen kahvi ja herkut alkoivat vaikuttamaan ja Sakari alkoi suorastaan innokkaana nyökkäillä, kun Orvokki alkoi kertomaan mökkinsä tulevasta urakasta. Keijut lupasivat mennä Sakarin avuksi maalaamaan pohatan taloa, jotta mökinkin valmistuminen olisi lähempänä. Vielä oli tosin paljon herkkuja jäljellä ja kolmikko jäi niistä vielä nauttimaan. Ei sitä niin kiire ollut enää Sakarillakaan, etteikö perhoskakkua olisi voinut lisää ottaa.

(Keijut kiittävät Jattaa pullista, salaatista sekä ihanasta yllätyskakusta!)

"Jos vielä yksi, pieni palanen," myhäili Sakari.

Gert saapui Kisuleiden ovelle ja itse talon isäntä tuli oven avaamaan.

"Hyvää päivää Gert. Tule toki sisään."

Kisuleilla olikin vallaton meno päällä. Ruoka oli juuri valmistumassa.

"Hei Gert. Meillä onkin jo sushi pöydässä. Maistuisiko sinullekin," huuteli emäntä.

"Ei kiitos. Anteeksi. Tulin huonoon aikaan. Minulla oli vain yksi kysymys." Miten ihmeessä Gert saa äänensä kuuluviin, kun pennut miukuvat vaikka mitä asiaa ja isäntäkin joutui menemään perheen pienintä kollia rauhoittelemaan. Yksi olikin jo kalaa nappaamassa pöydältä.

"Voi voi, kun meillä on nyt mekkalaa. Mitä sinä tahdoitkaan kysyä," rouva Kisuli hymyili ystävällisesti ja rohkaisevasti. Hän jo tiesi, miksi Gert oli heille saapunut.

"Tahtoisin vain tietää miten ystävääsi Herttaan ja tämän tyttäreen saisi yhteyttä."

"Ihan puhelimella. Minäpä annan sinulle numeron." Rouva Kisulia nauratti. Hän jätti rohkeasti ruoan ja kaivoi kynän ja paperia esille.

"Hertta arvelikin, että saattaisit tulla kysymään. Hän odottaa puheluasi kovasti, Gert."

"Niinkö? Todellako?" Gertin sydän heitti jälleen volttia ja karhu pohtikin kuinka monta kertaa tällaista menoa sydän kestää? Niin paljon jännitystä, huolta, iloa ja toivoa ilmassa. Gert sai numeron ja hän lähti leijuen kotia kohti. Uskaltaisiko hän soittaa jo tänään? Mitä hän sanoisi? Entä Aleksi? Missä hän on ja mitä hän pohtii? Gert palasi maan pinnalle ja loppu matkan koetti olla ajattelematta mitään. Nyt oli numero ja sen avulla voisi moni kysymys saada vastauksenkin.