Ennen kuin paljastan mten lahjat ajetaan ja mitä paketeista paljastuu, katsotaan juhlaväkeä joulupöydän äärellä.

Iloinen puheensorina täyttää nuorisoseuraintalon alasalin. On aika käydä kutsuvan pöydän antimia maistelemaan. 

 

Katariina Kisuli kiittelee juuri Amanda Aurinkoista suorastaan "taianomaisista" kekseistä.

"Sinähän voisit pitää minulle leivontakurssin! Koko perhe hullaantui kekseistä ja täytyy myöntää, että pennutkin rauhottuivat, kuin lumottuina. Meillä on ollut kerrassaan ihanan levollista. Ei kissatappelun kissatappelua pentujen välillä!" Amanda punasteli ja hitusen myös säikähti oivaltavatko kyläläiset keijujen osaavan taikoa. Eivät kai keksit olleet liian vahvoja? Katariina vaikutti kuitenkin vain perin tyytyväiseltä. Amanda osasi joitakin erikoisia leivontaniksejä, joita oli oppinut jo pikkutyttönä Keijulassa, äitinsä huomassa.

"Olisi hauskaa leipoa yhdessä! Ehkäpä voin raottaa joitakin keijujen mausteita, joista voisi olla hyötyä sinulle. Olen käsittänyt, että olet itse mainio kokki ja leipuri."

"Kiitos kehuista, mutta paljon olisi vielä opittavaa, jotta voisin kenties joskus perustaa pienen leipomon," Katariina punastui vienosti paljastaessaan unelmansa.

"Sehän on mainio idea! Pidämme siis leivontapäivän pian," Amanda iloitsi. Hän viihtyy muutenkin hyvin Katariinan seurassa.

Roosa pitää seuraa Olivialle. He tutkivat yhdessä komeaa karttapalloa (Ruotsin tuliainen) ja kuvittelevat yhdessä millaista eri maissa mahtaa olla. Roosa myös näyttää Olivialle missä maassa Liljojen Laakso sijaitsee.

Aada Ruusula tarkistaa, että kynttilät palavat tasaisesti ja että kinkkuviipaleita on valmiiksi leikattuna tarpeeksi.

Toisella puolen pöytää Orvokki jutustelee Sylvian ja Oliverin kanssa. Lapset aina lumoutuvat keijukaisista ja Oliverkin tapittaa veikeästi hymyillen siivekästä olentoa. Sylvia nauttii tunnelmasta. On ihanaa viettää joulua isolla väellä!

Sini on saanut syliinsä Kisuleiden pikkuisen riiviöpojan Miron. Isosisko Leona vahtii Liiaa ja Liinua. Missä luuraa Mio, kissanpojista vanhin? Sakari Hirven pojat, Helge ja Hanelius, ihmettelevät komeita olkipukkeja. Heidän tekisi mieli koettaa ratsastaa niillä. Huomaisikohan kukaan?

Rudolf Ruusula kuuntelee ihmeissään Sinin, Lukin ja Hämyn kertomusta veljesten tapaamisesta. Kyläläiset olivat jouluilon ja taikojen vallassa ottaneet häminkäiset avosylin vastaan. Mennet olivat menneitä, häminkäisten isä julma murhaaja ja mitä ikinä mökissä olikaan aikoinaan tapahtunut, sai murhat loppumaan. Ehkä asiat vielä palaisivat kummittelemaan asukkaiden mieliin, mutta juuri nyt kukaan ei pilannut lämmintä tunnelmaa palaamalla menneiden kauhujen ääreen. Paitsi...

"Sinulla ei sitten ole anoppikokelasta kiusanasi," Rudolf vitsailee hitusen makaaberisti.

"No jaa. Kun veljekset olivat saman katon alla, astui luuranko kaapista. Heidän äitihän se oli odottanut hetkeä, jolloin perhe olisi jälleen koossa. Ei millään pahalla pojat, mutta teidän äitinne ei ole helpoimmasta päästä," Sini virnistää. Hämy ja Lukki naurahtavat kuivasti. "Mutta teidän pikkusiskonne on kerrassaan herttainen," jatkaa Sini.

"Mitä? Pikkusiskonnekin?" Rudolf hämmästyy.

"Äiti onkin kerännyt rohkeutta ja itsetuntoa kuolemansa jälkeen. On oppinut ymmärtämään, ettei ole enää mitään menetettävää ja päättänyt, ettei kukaan häntä enää jyräisi. Hän on suorastaan äitimuori helvetistä! Pikkusiskomme on sama herttainen tytönhaamu, kuin ennen muinoin. Siellä kaapissa hänkin on lymyillyt," Hämy kertoo.

"Orchidissa on siis kummitellut aivan oikeastikin, enkä vain minä," myöntää Lukki.

Pöydänantimia ihastelee synkeä hahmo. Aleksi, joka ei ole maistanut vieläkään keijujen keksejä. Heillä on yhä Gertin kanssa välit vaivautuneet. Hän kokee itsensä erityisen yksinäiseksi ja petetyksi, sillä Gert on viemässä joululahjaa Kertulle.

"Jopa jouluna tuo pieni äpärä vie voiton minusta", pohtii karhu. Aleksi säälii itseään iloisten kyläläisten keskellä ja väistelee mukavia naapureita, jotka koettavat huomioida hänet. Kunpa Gert ja Aleksi pian maistaisivat keksejä ja pääsisivät sopuun!

Pian jouluherkkujen tuoksu saa mahan ja toisenkin murisemaan ja keskustelu jatkui täysien lautasten ympärillä. Lapset, pennut ja vasat malttavat syödä rauhassa, kiitos keksien pitkäkestoisten taikojen ja sen, että he eivät ole nähneet mitä ylhäällä onkaan...