Prahan kuu ja muita unelmia

Kesän juhlakausi alkaa huomenna kohisten! Olen yrittänyt kaivella kaappien kätköistä juhlatamineita. Kummasti ne harvat mitä löytyy ovat kutistuneet! Kyllä nykyvaatteiden laatu on surkeaa, kun muutaman vuoden säilytys saa ne kutistumaan! No, pinkeilen huomenna pinkeissä housuissa. Ainoat, jotka suorista housuista, eivät olleet kutistuneet liikaa. Tuleepahan jätettyä juhlapöydän tarjoilut vähemmälle.

Juhlakauden aloittaa eräs rakas, erilainen neito rippijuhlallaan. Keräsin herkälle neitoselle herkän setin. Tuon kukkakokonaisuuden tahtoisin itsellenikin! Kauniista laatikosta löytyy koristetyyny, pitsillä somistettu pyyhe, neidon oma muki, hurmaava henkari ja sävyihin sopiva kortti. Nyt sitten jännään pidetäänkö lahjoistani...

Ihana, mutta loputon suo on pihakeinu. Jestas miten kuiva puu imee maalia itseensä. Kohta onkin mennyt pienoinen omaisuus maaleihin ja totesin tänään, ettei nykyinenkään maalimäärä tule riittämään. Maalia on, tärpätillä ohjeiden mukaan ohennettuna, mennyt jo 2l, enkä ole vieläkään saanut koko keinua kertaalleen maalattua! Testikohta on osoittanut, että kolme kerrosta keinu vaatii. Yhyy! Asiaa ei ole tietenkään auttanut, että iltaisin vasta lenkkeiltyäni koiruuksien kanssa pääsen maalaamaan. Noutaessani lahjoja huomisen sankarittarelle, kannustin itseäni ostamalla itselleni oheisen taulun.

Ikuisuusprojekteja alkaa kasaantua nurkkiin. Pienessä Nukkekotikaupassa oli tarjous meneillään. Tilailin lisää lautalattialastuja yms. sekä sorruin ostamaan ihanan, kuolaamani palapelin, jos joskus käy aika pitkäksi... Siis haudassa. Hih!

Ruusulan väkikin nauttii auringonpaisteesta ja mikäs on nautiskellessa, kun on kaunis penkki, jolla istuskella! Kiitos jälleen ihastuttavan Pienen Nukkekotikaupan!

Kisuleille löysin ilmaisprinteistä söpöisen puun oven vierustaa koristamaan. Huomenna alkaa neljän päivän vapaa, mutta juhlat alkavat aikaisin ja sain tärkeän roolin kummin sijaisena, minä uskoton ihminen, joten kello soi aamulla viimesitään 5:ltä. Tällainen on oloni juuri nyt:

Huumaavaa kevätviikonloppua!

Rakastan kevättä! Miten jännittävää onkaan herätä uuteen aamuun ja katsoa miltä maisema yön jälkeen näyttää. Myös työpäivän aikana on tapahtunut luonnon pieniä ihmeitä. Puiden ja pensaiden lehdet ovat hitusen enemmän auki ja ah, kuinka vihertää!!!

Sammalmätäs pihallamme hehkui tänään ilta-auringossa. Saavuttuani kotiin, painelimme saman tien pihalle.

Haravointia, tutkailua, ihastelua, haaveita ja parin köynnöksen istuttamista.

Naapurin pikku tyttö paineli yliväsyneen riemukkaana pihallemme ja keräsi kimpun kukkasia minulle. Kisut saivat kyytiä, kun neiti lähti laukkaamaan kissoja kohti uhkarohkeana. Kisu-parat!

Uuna Kuunsäde paineli puuhun.

Tyttösen lähdettyä iltapuuhiin kotiinsa, Rosvo-Roope asteli myös nauttimaan maisemista ja taisi hänkin pohdiskella piha-asioita, kun niin haaveellisena katseli terassia.

Ronja Ryövärintytär hiipi kuivien korsien seassa. Suuri saalistaja! Muutama jo menettämäkseni luullut kasvi pukkaa sittenkin pientä nuppua. Selviytyjiä! Haikailen nukkekoteihinkin pihoja. Kevät ja vauhdilla lyhyeen loistoonsa puhkeava luonto pitävät minut ulkona, mutta silti nukkekodit ovat mielessä. Keväällä jaksan huokailla ja ihmetellä, ihastella ja nuuhkutella. Siitepölyallergia on vasta silmiä kutitellut, joten huoleti nautin ulkoilusta!

En ehtinyt töiden jälkeen hakea maalia lisää pihakeinua varten. Kauppa oli sulkenut ovensa, kun kaarsin pihaan. Huomenna uusi yritys. Ilta kului leppoisasti isännän kanssa haravan varressa pihalla, ajatukset tauluhaaveissa. Minikoossa.

Pientä pyörittelyä tulee olemaan. Tuossa jo hiukan jahkailin taulua Casan olohuoneeseen. Hienoja taidekuvia löytyy netin avulla. Ruusuaiheisia tulostin Ruusulaa varten. Nyt kaipaan vain sopivaa materiaalia kehyksiin. Kaikki aikanaan.

Ahmin värejä ja nautin. Aikoinaan maskeeraajakoulussa todettiin ihmisen tarvitsevan sateenkaaren kaikkia värejä ja sävyjä päiväänsä, jotta mieli olisi virkeä. Se pitää paikkansa. Värit virkistävät! Minä siis olen aikeissa tarjota väriterapiaa koko pikkukylälle, jahka pihakeinu, muutama tuoli sekä 3 maitotonkkaa ovat saaneet uudet värit pintaansa. Kauniita unia, värikkäitä kuvia ja virkeänä uuteen päivään!

Mitkä säät ovatkaan hellineet sairaslomallani! Vielä ei koivun siitepöly ole harmillisella asteella. Nukkekodit ovat nyt kököttäneet ilman kosketustakaan, mutta pihalla olen iskenyt puisen pihakeinun kimppuun. Eilen harjasimme isännän kanssa yhdessä keinun pinnat puhtaiksi ja minä aloin tehdä muutosta keinun värille. Siitä tulee vaaleanpunainen ja toivottavasti raikas ja kaunis koriste pihalle ja kylän raitille. Keinu on siitäkin kurja, ettei sillä voi keinua. Edelliset omistajat olivat teettäneet keinun ja siinä on käytetty muoviputkea yms. jonka vuoksi se pitää karmeaa meteliä, vaikka mitä voiteita käyttäisi. Niinpä toteutamme suunnitelman. Väriä pintaan, pulttaamme kapistuksen keinumattomaksi, koska tuulikin narisuttaa sitä ja laitan jonkin köynnöksen kiipeäämään runkoa pitkin. Keinussa on mukava istuskella ja katsella kapean joen elämää ja laskevaa aurinkoa ilman selkäpiitä karmivaa narinaa. Narina sopisi kyllä hyvin kauhuelokuvaan äänitehosteeksi.

Tänä aamuna tosin edistin hiukan Casaa. Tapetoin makuuhuoneen valkoisella, kohokuvioisella tapetilla. Tosin kuvissa seinät näyttävät harmailta, eikä kohokuvioista ole tietoakaan. Seinille on tulossa tauluja ja tietysti pikku rekvisiittaa tulee vuosien saatossa haalittua lisää. Tällä hetkellä en ole oikein varma pidänkö lopputuloksesta. Lattia on tosin hauska!

Olohuoneen viimeisen tapetoimattoman seinän tapetoin, joten tältä se näyttää tällä hetkellä.

Casan touhuista innostuneena iskin myös Ruusulan kimppuun. Laitoin portaikon paikoilleen ja sovitin kalusteita. Osassa on maalausoperaatio yhä kesken, kuten astiakaappi saliin. Salin takaseinällä riippuva, kaunis seinävaate on huuto.netin kautta löytynyt ja pidän siitä valtavasti!

Nyt kuitenkin kutisee jo into päästä jatkamaan keinun maalausta! Pikku purkki, joka minulle myytiin ei tule riittämään, mutta niin pitkälle vedän tänään, kuin maalia riittää. Kuvia laitan, kun projekti on valmis. Leppeää sunnuntaita!

Menin ja venäytin selkäni eilen töissä. Ei kiva, ei, mutta onni sinänsä onnettomuudessa. Kun on hyvä asento löytynyt, olen saanut levättyä ja kyllä se uni onkin maistunut! Silloin kun en ole nukkunut, olen näperrellyt ja hiihtänyt kameran kanssa. Voi mikä päivä! Kaiken kiireen keskellä en aina ole edes huomannut lempivuoden aikani etenemistä. Nyt kun on ollut pysähdyttävä ja hiljennettävä tahtia, näkee kaikki pienet viherrykset kuivuneiden lehtien ja heinien seasta kurkottamassa kohti ihanaa aurinkoa. Siitepölyallergia on kutitellut niin nenää, kuin silmiä.

Otin käsittelyyn Kisuleiden kodin katsellen Lumottuja sisaria. Voi miten kaunis talo siinä elokuvassa onkaan, niin ulkoa, kuin sisältä. Puutarha hurmaava! Kai elokuva sai minutkin lumoukseen, kun köynnös lähti valtaamaan Kisuleiden taloa. Kisuleiden alakertaan olen väkertänyt lautalattiaa. Uusia ideoitakin syntyi seinien osalta.

Vinttikerroksen kylpyhuone sai verhon.

Jo aamulla kyhäsin Casaan ruukkuköynnösistutuksen.

 Ole sitten selkä kipeä! Mutta älä kauan. Haaveilemme riukuaidasta ja ruuduköynnöksestä ja tahdon istuttaa lisää villiviiniä talomme seinustoja valtaamaan. Ei köynnös ole niin paha rakennuksille, mitä väitetään. Rehevä köynnös suojaa pintaa vaihtuvien säiden kulutukselta, pitää talvella lämmön sisällä ja kesällä päin vastoin. Rakastan villiviinin syysväritystä. Huikea ilotulitus enne talven lepokautta! Niin, oikealla pihallakin projekteja riittäisi.

P.S. Ehdoton lempisarjamme "Viidakkoperhe" on näemma palannut uusin jaksoin. Jahuu!!!